Prinsessa (Katja Kukkola) tervehtii alamaisiaan ruudun takaa ylpeästi kuin oikea kuninkaallinen. Kuvaaja: Terhi Kokkonen

Prinsessa (Suomi 2010). Ohjaus Arto Halonen. Käsikirjoitus Pirjo Toikka, Arto Halonen, Paavo Westerberg. Kesto 100 min.
Esittää Studio 123, Kino-Kouvo.

NELJÄ TÄHTEÄOhjaaja Arto Halonen tunnetaan laadukkaiden dokumenttien tekijänä. Nyt hän on siirtynyt pitkän näytelmäelokuvan pariin ja saanut ensi-iltaan tositapahtumiin pohjautuvan kertomuksen Kellokosken sairaalan prinsessasta Anna Lappalaisesta.

Prinsessa on näkevä ja herkkä kuvaus erilaisuudesta, jota yritetään rajuin ottein muuttaa tavallisuudeksi.

Elokuva ottaa kantaa sodanjälkeisen Suomen epäinhimillisiin hoitomenetelmiin, jotka näyttävät paremminkin kidutukselta kuin parantamiselta. Mieleltään järkkyneellä ihmisellä ei silloin ollut ihmisoikeuksia eikä minkäänlaista arvoa.

Saavatko psyykeltään sairastuneet ihmiset tänään arvostusta, sopii kysyä kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Ei aina, vastaa ohjaaja ja haluaa elokuvallaan herätellä katsojan toimimaan erityisesti skitsofreniapotilaiden puolestapuhujana.

Halosen elokuva tuo mieleen Klaus Härön Uuden ihmisen, jossa käytettiin pakkokeinoja nuorten naisten kasvattamiseksi yhteiskuntakelpoisiksi. Härön elokuva tapahtuu Ruotsissa, mutta samansuuntaisia menetelmiä on harrastettu myös täällä Suomessa.

Prinsessaa ei voi katsoa perinpohjaisesti liikuttumatta. Pääosassa oleva Katja Kukkola, joka ennen elokuvan ensi-iltaa on vaihtanut nimensä Küttneriksi, on paras mahdollinen valinta prinsessan rooliin. Hän muuttuu nukkavierusta maalaistytöstä säteileväksi siniveriseksi ja täyttää valkokankaan jokaisessa kohtauksessa.

Prinsessan hovineitoa, aitoa siniveristä Christina von Heyrothia näyttelevä Krista Kosonen tekee uransa parhaan roolin. Eikä tunnetusti osaansa täydellisesti heittäytyvä Samuli Edelmankaan epäonnistu vaikeassa kallonkutistajan, lääkäri Grotenfeltin tulkinnassa.

Onnistuneet roolisuoritukset ja osavalinnat ovat yksi syy hyvään lopputulokseen. Myös käsikirjoitus, tarinan kypsyminen loppua kohti huipentuvaksi inhimilliseksi tragikomediaksi, on taitavasti laadittu.

Arto Halosen kyky tehdä kiehtovia dokumentteja näkyy Prinsessassa. Pohjautuuhan elokuva tositarinaan, josta ohjaaja varmalla ammattitaidolla muovaa täysipainoisen näytelmäelokuvan.

Satu Kurri