Jussi Nikkilä, Emilie de Ravin ja Ville Virtanen kesäisessä Turussa. Kuvaaja: Anssi Leino/Bronson Club

Hulluna Saraan (Suomi 2012). Ohjaus Samuli Valkama. Käsikirjoitus Samuli Valkama ja Katri Manninen. Kesto 91 min. K-7.
Esittää Studio 123.
Hulluna Saraan on kilttiä kiltimpi elokuva ujon pojan rakkaudesta. Asetelma on kuin suoraan tyttökirjoista. Se ei ole ihme sillä Katri Manninen, toinen elokuvan käsikirjoittajista, on kynäillyt reilun tusinan nuortenkirjoja.

Pussikaljaelokuvan pääroolissa nähty Jussi Nikkilä on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen Lurpaksi — muistanette ehkä tuon melankolisesti tuijottavan animaatiokoiran.

Tällä kertaa Nikkilän esittämä surumielinen vätys on Ville, jonka elämää varjostaa traumaattinen lapsuuskokemus Tenavatähti-kilpailusta. Naisten suhteen Ville on toivoton tapaus.

Sen sijaan pojan isä (Ville Virtanen) on railakas rock-muusikko. Viaton kolmiodraama syntyy isän, pojan ja Yhdysvalloista Suomeen rivitanssia opettamaan saapuneen Saran (Emilie de Ravin) välille.

Rokkari-isä on kielitaidoton mutta itsevarma höpöttäjä. Ville tuijottaa vain omiin kenkiinsä, mutta omaa ilmeisesti häivähdyksen piilevää karismaa, joka kiinnittää Saran huomion.

Hulluna Saraan tuntuu pinnalliselta rutiinityöltä. Se on hälyttävää, kun kyseessä on tekijänsä esikoisohjaus. Erityisen heitteille jää nuorien välinen romanssi, joka on kuvattu aivan liian sievistellen.

Tuukka Vartiainen