Vetävää vanhan kertausta
10.2.2012 0:00
Risto Räppääjä ja viileä Venla (Suomi 2012). Ohjaus Mari Rantasila. Kesto 74 minuuttia. S.
Esittää Kuva-Portti ja Studio 123.
✶ ✶ ✶ ✶
Risto Räppääjä ja viileä Venla on elokuvatrilogian päätösosa. Se rakentuu aiempia osia vähemmistä palikoista, mikä merkitsee tiivistä keskittymistä teemaan. Riston ja Nellin uudessa seikkailussa ei selvitetä mysteereitä eikä toimita turhan päiten, värikäs kuvamateriaali uskaltaa luottaa ihmisten suhteiden tarkkailuun.Luupin alle pääsevät ikä ja ystävyys. Risto ja Nelli Nuudelipää viettävät lomaa Elvi-tädin lomakeskuksessa, jonka rauhaa rikkovat Venla-pissis ja tämän wanna be nuori -isä. Venla viekoittelee Nellin keimailemaan ja Venlan isä yrittää tehdä Elvistä uudestaan nuoruutensa ihastusta. Risto jää vähän soittelemaan lehdellä.
Mari Rantasila ohjaa tutulla otteella. Nopeutusten ja ääniefektien maailma on vanhan toimivaa kertausta. Musiikin määrä on lisääntynyt aikaisemmasta, kaikeksi onneksi sekä sävelet että sanoitukset ovat vetäviä. Eniten Nopoloiden luomassa maailmassa kaihertaa sovinnaisten sukupuoliroolien painottuminen.
Lapsinäyttelijät ovat vaihtuneet. Lauri Karo ja Venni Uotila rulaavat Riston ja Nellin edelliset esittäjät, mutta varsinainen voimavara elokuvassa on Venlaa tekevä Olivia Ainali. Elvi-tädin hahmo on lisäksi pehmeämpi, mikä antaa Ulla Tapaniselle mahdollisuuden rakentaa roolista aikaisempaa monipuolisempi.
Mukavinta leffassa on silti ristiriitojen ratkaisutapa. Lapset löytävät omat ratkaisut riitoihinsa ja vanhemmatkin huomaavat käytöksensä typeryyden ilman ilkeää sanailua. Se on toki idealistista ja reaalimaailmalle vierasta, mutta Risto Räppääjän tarjoamassa rinnakkaistodellisuudessa luontevin tyyli toimia. Sitä lisää!
Petteri Värtö






















