Elokuva

Jäinen ooppera

8.4.2017 4:00
Kuva: Daisy Gilardini
Kuningaspingviinit ovat taas etunäyttämöllä vaikuttavan näköisessä luontodokumentissa.
Kuningaspingviinit ovat taas etunäyttämöllä vaikuttavan näköisessä luontodokumentissa.

Pingviinien matka 2 (L'Empereur, Ranska, 2017).

Ohjaus: Luc Jacquet.

Kesto: 85 min. Sallittu.

Pingviinien marssi oli luontodokumentiksi harvinaisen globaali ilmiö. Se veti teatterit täyteen ympäri maailman ja loi kuningaspingviineistä hetkeksi supertähtiä. Menestyksestä sai kiittää toteutusta joka nojasi jokaiseen traagiseen hetkeen avaten katsojan kyynelkanavia.

Jatko-osa jatkaa samoilla linjoilla. Kameran edessä avautuu taas kerran Antarktiksen kimaltelevat maisemat ja alueen asukit. Suurissa joukoissa ja pitkissä parisuhteissa elävät pingviinit eivät ole valinneet helppoa elämää. Ruoan perässä matkustetaan pitkiä matkoja ja jokainen veteen pulahtaminen laukaisee jännittävän selviytymistaistelun, jossa koko Antartiksen ravintoketju ottaa yhteen vauhdilla.

Vedenalainen kuvaus on dokumentin upeinta antia. 4K-kameroilla on kristallinkirkkaista vesistä saatu kankaalle näyttäviä kohtauksia. Maalla kömpelöt olennot muuttuvat vedessä rakettimaisiksi huippu-uimareiksi.

Kerrontaan on saatu muutamia yllätyksiä. Ohjaaja Luc Jacquet pilkkii takautumien ja juonenkäänteiden kautta voimakkaita tunnereaktioita. Myös elokuvan äänimaisema suorastaan vaatii reagoimaan vatsanpohjalla. Yllättävän suuret äänitehosteet ja jatkuvasti pauhaava tai vaikeroiva Cyrille Aufortin musiikki ovat liian suuressa roolissa. Toteutus lipsahtaa melodraaman puolelle.

Pingviinien hurjaa ja antaumuksellista elämää seuraa yhä mielenkiinnolla ja tuotantoarvot ovat upeat. Elokuva kärsii kuitenkin monien suurien jatko-osien ongelmasta. Se nokittaa samoille korteille kaikkensa ja hieman velaksikin. Lopputulos on toisinaan ylidramaattinen.

Antarktiksen muuttuva tulevaisuus ja uhkakuvat olisivat voineet tarjota uudenlaisen lähestymiskulman, mutta ohjaaja tuntuu ohittavan aiheen, kuin ymmärtämättä täysin päähahmojensa tulevaisuutta. Ehkä aihe säästetään trilogian päätösosaan? |

Timo Alho

HHH

Hyvää: Kauniisti kuvattu.

Huonoa: Ylidramaattinen.

Erityistä: Elokuvan kertojaäänenä toimii Heikki Kinnunen.