Elokuva

Pohjoismainen klassikkosatu, perinteiseen tyyliin

8.4.2017 4:00
Kuva: Steamhead Studios
Hyppelihiiri rakastaa musisointia. Stop motion -animaatio perustuu Thorbjørn Egnerin rakastettuun lastenkirjaan.
Hyppelihiiri rakastaa musisointia. Stop motion -animaatio perustuu Thorbjørn Egnerin rakastettuun lastenkirjaan.

Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-Metsässä (Dyrene i Hakkebakkeskogen, Norja, 2016).

Ohjaus: Rasmus A. Sivertsen. Käsikirjoitus: Karsten Fullu.

Suomenkielisissä äänirooleissa: Petrus Kähkönen, Pasi Ruohonen, Antti Lang, Tommi Haapaniemi, Valtteri Turunen, Hanna Kaila.

Kesto: 76 min. Sallittu.

Norjalaisen Thorbjørn Egnerin lastenkirjat kuuluvat kotimaassaan jo muutaman sukupolven mielenmaisemaan. Kyseessä on paljolti A.A. Milnen Nalle Puhin tapainen mielikuvituksesta syntyneiden, ihmismäisten eläinasukkien maailma. Idyllinen Myökki-Pyökki-Metsä on pullollaan touhukkaita asukkeja. Eurooppalaista satuperinnettä vaalien vaikeitakin asioita käsitellään.

Elokuvan taustalla on Pohjoismaiden huippuihin kuuluva Qvisten Animation. Perinteinen nukkeanimaatio sopii hyviin vanhanaikaiseen satuperinteeseen. Tekstuurien käsikosketeltavuus ja aidosti elävä valo luovat kuvista tietokoneanimaatiota vangitsevampaa. 3D-printtaus mahdollistaa vivahteita stop motion -animaatioon. Eläinhahmojen kasvot eivät jää nukkemaisen elottomiksi.

Tarina seuraa Hyppelihiiren, Martti Metsähiiren, Jänöliinin ja kumppanien edesottamuksia. Arkielämää, lauleskelua ja leipomista häiritsee Mikko Repolainen joka ei pysty vastustamaan petoeläimen taipumuksiaan. Hyväntahtoiset naapurit kun voisivat olla niin makoisia.

Lämminhenkisten kommelluksien kautta opitaan yhteisön voimasta ja vastustamaan kiusaajia. Siinä sivussa tarjotaan muutama perinnemusiikin vivahteita hyödykseen käyttävää viisua.

Mukana on muutama jännittävämpi kohtaus, mutta nekin selvitetään nopeasti. Yleinen sävy on positiivisen valoisa, joten kaikista pienimmätkin katsojat voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Isoimmat rytinät ja kolhut on toteutettu lähinnä humoristisesti. Tottakai ilkeä Repolainen pääsee maistamaan omaa lääkettään, mutta jopa tarinan roistolle riittää sympatiaa. |

Timo Alho

HHH

Hyvää: Animaatio. Perinteikäs tunnelma.

Huonoa: Suunnattu pelkästään pienemmille katsojille.

Erityistä: Thorbjørn Egnerin samanniminen kirja ilmestyi 1953. Suomennos 1956.