Elokuvat

Suuria tunteita, vähän tolkkua

14.4.2017 4:00
Kuva: Shayne Laverdière
Vincent Cassel, Marion Cotillard, Gaspard Ulliel, Léa Seydoux ja Nathalie Baye tähdittävät Cannesissa palkittua perhedraamaa.
Vincent Cassel, Marion Cotillard, Gaspard Ulliel, Léa Seydoux ja Nathalie Baye tähdittävät Cannesissa palkittua perhedraamaa.

Vain maailmanloppu (Juste la fin du monde, Kanada/Ranska, 2016). Ohjaus ja käsikirjoitus: Xavier Dolan. Rooleissa: Gaspard Ulliel, Nathalie Baye, Vincent Cassel, Marion Cotillard, Léa Seydoux.

Kesto: 100 min. K-12.

KOLME TÄHTEÄ

Kanadanranskalaisesta Xavier Dolanista ollaan leivottu jo hyvän aikaa uutta valkokankaan mestaria. Vasta 28-vuotiaan kaikki kuusi elokuvaa olleet esillä Cannesissa ja monesti palkittuna pienemmissä sarjoissa. Lopullista mestariteosta joudutaan toistaiseksi yhä odottamaan.

Dolanin aiheet ovat usein syviä käsitellen perheiden ja rakastavaisten mahdottomilta tuntuvia suhteita. Viimeinen sivallus on kuitenkin loistanut poissaolollaan.

Vain maailmanloppu tarjoaa suuret panokset, enimmäkseen elokuvassa esiintyvän näyttelijä-kaliiperin vuoksi. Kyseessä on ote ranskalaisen valkokankaan kermasta.

Louis (Gaspard Ulliel) palaa kotikaupunkiinsa tapaamaan perhettään. Mukana on huonoja uutisia. Äiti (Nathalie Baye) ja sisarukset (Vincent Cassel ja Léa Seydoux) ovat niin syvällä omassa draamassaan, ettei Louis ole saada sanaa väliin. Ensitapaaminen kälyn (Marion Cotillard) kanssa tarjoaa perspektiiviä ristiriitaisen perheen dynamiikkaan.

Perheenjäsenet astuvat toistensa varpaille. Vanhat haavat ovat tuntuneet ajan myötä vain tulehtuneen. Epätoivo viiltää läpi nauruista ja raivonpuuskissa tuntuu syvä suru. Näyttelijöille on annettu kartta kulkea läpi tunteiden sokkelon.

Kuvaus käyttää kauniisti hyväkseen syviä sävyjä ja varjoja. Jopa värikkäiden ja aurinkoisten kuvien vastapainona tuntuu olevan aina pahaenteisen musta tyhjyys.

Dolan tuntuu olevan askeleen perässä kohteitaan. Tiukkoja lähikuvia ja leikkauksia on liikaa. Elokuvan perusajatus katoaa usein itseriittoisiin musiikkivideomaisiin kohtauksiin, ja näyttelijät jäävät kannattelemaan riitasointuista melodraamaa.

Hyvää: Näyttelijäsuoritukset. Kuvaus.

Huonoa: Hapuileva kerronta.

Erityistä: Palkittiin Cannesin toiseksi arvostetuimmalla Grand Prix -palkinnolla