Elokuva

Hyvän mielen komediaa

25.8.2017 4:00
Kuva: Mikko Rasila
Janne (Jussi Vatanen) lähtee etsimään itseään Lapin tuntureilta, kotimaisessa komediaelokuvasarjan kolmannessa osassa.
Janne (Jussi Vatanen) lähtee etsimään itseään Lapin tuntureilta, kotimaisessa komediaelokuvasarjan kolmannessa osassa.

Napapiirin sankarit 3 (Suomi, 2017).

Ohjaus: Tiina Lymi. Käsikirjoitus: Pekko Pesonen.

Rooleissa: Jussi Vatanen, Timo Lavikainen, Santtu Karvonen, Pamela Tola, Kari Ketonen, Jani Volanen, Taneli Mäkelä.

Kesto: 104 min. K-12.

Seitsemän vuoden takainen Napapiirin sankarit osoittautui varsinaiseksi kassamagneetiksi. Se oli persoonallisuudellaan piristänyt kotimainen komedia. Tapahtumapaikkana oli Lappi. Koko hurja tapahtumaketju sai lähtönsä hyvin yksinkertaisesta ideasta. Tottakai jatko-osa oli paljon heikompi kuin edeltäjänsä.

Kyseessä on hyvätahtoinen komedia.

Vaikka ohjaajat ovat matkan varrella vaihtuneet, ovat tietyt asiat säilyneet: Pekko Pesonen on kirjoittanut kaikki kolme, ja pääosissa nähdään Jussi Vatanen ja Pamela Tola.

Taas kerran luvassa on lappalainen odysseia. Pitkä ja mutkainen matka, jonka joka käänteessä odottaa uusi vitsintynkä, erikoinen hahmo tai vähintään hieman hupaisaa alastomuutta.

Jannea (Vatanen) kohtaa eksistentiaalinen kriisi oman elämän suunnasta ja identiteetistä. Vanha ystävä on menehtynyt. Tuhkat pitäisi sirotella Pallaksen tunturille. Janne heittää rinkan selkäänsä ja lähtee seikkailua kohti. Valaistuksen vaellukselta katkeaa nopeasti jalat, kun matkaan tarttuu tuttuja.

Sillä välin Inari (Tola) käy läpi omaa kriisiään. Arki ahdistaa, töitä pitäisi saada ja irtiottoa tarvitaan. Lääkkeeksi saa käydä suofutiksen turnaus. Ikävä kyllä paikalla on vanhoja tuttuja, joiden jälleennäkemistä ilman olisi voinut elää.

Elokuva koostuu suurimmaksi osaksi melko irtonaisista kohtauksista, jotka toisinaan yhdistyvät melko laiskasti. Edellisten osien näkeminen voi auttaa lisänaurujen tuottamisessa.

Napapiirin sankarit 3 on lopulta ehkä trilogian paras. Se on puupäinen, mutta siinä on myös aidosti toimivia hetkiä. Se ei pakota tapahtumia väkinäisillä tarinavälineillä, joten hahmot eivät tunnu jatkuvasti nurkkaan ajetuilta hermokimpuilta.

Komeat maisemat, hyvät sivuhahmot ja melko luonnollinen dialogi tekevät elokuvasta ilahduttavan. Kyseessä on hyvätahtoinen komedia.

Kaksi täysin irrallaan olevaa päätarinaa tukevat toisiaan ideatasolla. Katsojat löytävät helposti samaistuttavaa aikuisuuden mukana tuomista pähkäilyistä. |

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Hauskoja hetkiä. Hyväntahtoinen tunnelma.

Huonoa: Juoni on vain tekosyy. Keittiöfilosofian viljely on kankeaa.

Erityistä: Elokuvassa kuullaan Mira Luodin versio Menolippu-klassikosta.