Epäonnen ikä
9.12.2009 4:00
Seita Parkkola: Usva.
Kuvitus Jani Ikonen.
Wsoy, 2009.375 sivua.Seita Parkkolan nuortenromaani Usva on erinomainen kuvaus kolmetoistavuotiaiden karusta todellisuudesta, jossa uhkailu ja väkivalta ovat arkipäivää. Kolmetoistavuotiailla on oma kaupunkinsa, jonka rajat ja säännöt ainoastaan he tuntevat. Tässä kaupungissa pelon maantiede asettaa kullekin yksilölle rajat, joita ei voi ylittää ilman seuraamuksia.
”Kun olet kolmetoistavuotias, asut kaupungissa, joka on kokonaan eri paikka kuin se kaupunki, jossa äitisi ja isäsi asuvat.”
Teoksessa murrosikä rinnastetaan monin eri tavoin murtumiseen. Taakse jäävä lapsuus, ystävyyssuhteet, ennen tutuilta tuntuneet tilat ja nuorten kasvavat kehot murtuvat ja muuttuvat joksikin muuksi.
Tarinan minäkertoja on kiusattu Usva-tyttö, joka tarkastelee tapahtumia 14 vuotta täytettyään, nykyhetkestä käsin. Hän aloittaa kertomuksensa ajasta, jolloin mitään peruuttamatonta ei ollut vielä tapahtunut.
Haasteellisuudestaan huolimatta teoksen kerronnallinen rakenne toimii oivallisena tehokeinona. Eri aikatasojen vaihtelu luo tarinaan piinaavan jännitteen.
Usva antaa kertomuksessaan enteitä siitä, että jotakin pahaa on luvassa hyppäämättä suoraan tähän yltyvää ahdistusta tihkuvaan tapahtumaketjuun. Jani Ikosen vaikuttava kuvitus alleviivaa onnistuneesti tarinan synkkää tunnelmaa.
Tarina pitää otteessaan loppuun saakka. Loppu saa kuitenkin pohtimaan kertojan luotettavuutta. Vaikka lukijana asettuukin automaattisesti kiusatun minäkertojan puolelle, ei hänen tarjoamansa loppu ole ainut mahdollinen.
Maagiset elementit tunkeutuvat teoksessa tunnistettavissa olevaan todellisuuteen. Tarina toden ja maagisen rajalla synnyttää kiusauksen selittää erityisesti lopun toiveikkaat fantasiaelementit Usvan yksinäisyydellä ja mielikuvituksella.
Uskoako siis kiusaajia ja aikuisia vaiko sympaattista minäkertojaa? Vastaus tähän on lopulta helppo.
Elina Syrjänen
