Halun ja pelon psykologiaa
9.12.2009 4:00
Pirjo Hassinen: Sano että haluat.
Otava, 2009. 410 sivua.Pirjo Hassisen romaani kulkee siellä rajamailla, tasapainoillen. Parisuhde ja yksinäisyys. Ystävyys ja rakkaus. Tunteiden palo ja viileä analyysi. Dekkari ja ihmissuhderomaani. Kompromisseja ei tunneta.
Kaikki alkaa pienesti. Laura ja Jimi ovat naimisissa. On lapsia, työt, asunto. Näyttävät ydinperheeltä. Essi on Jimin työkaveri. Heillä on unelma. Sitten Essi katoaa.
Hassinen hallitsee romaanin kaaret ja lukijan koukuttamisen. Tässäkin teoksessa on dekkarimainen rakenne, jossa näennäinen todellisuus puretaan pala palata. Alta paljastuu toinen. Aika on vastaan ja syyllistä etsitään. Lähtökysymys ”Mitä tapahtui Essille” muuttuu joksikin muuksi. Osoittautuu, ettei tutuksi luultu ole ollenkaan tuttua.
Laura on psykologi. Jimi on keittiömestari. Essi on kokki. On ravintola Ruislintu, menneisyyksiä, arkea ja unelmia. Hassiselle tunnusomainen lihallisuus ja henkilöiden ristiriitaisuus on tässäkin läsnä. On ruokaa ja ihoa, satunnaista seksiä ja vähäpukeisia. Lapsia halutaan ja öitä vietetään. Mutta kukaan ei ole oikeasti lähellä.
Sano että haluat rakentuu taitavasti kerrostuen, useista todellisuuksista, aikatasoista ja kertojista. Totuus kuoriutuu esiin kuin sipuli ravintolan keittiössä.
Kertojina ovat vuoroin Laura ja Essi. Äänet ja kokemusmaailmat ovat varsin erilaiset. Laura on arkea, tietoa, ihmisien kautta maailmaa hahmottava. Hän on tottunut analysoimaan tunteita ja hallitsemaan tilanteita, pätemään ja toimimaan. Äkkiä hän ei tunne omaa miestään. Joku toinen tuntee.
Kun mustasukkaisuus sekoittuu tiedonpuutteeseen, ei kriisipsykologi hallitsekaan elämänsä kriisiä. Essi on täysin toista maata: unelmien ja ajatusten ihminen. Hän ajelehtii eräänlaisessa elämisen virrassa. Muistoja, tekemistä, harhailua. Hän hakee rakkautta ja hyvää, vetää ihmisiä lähelleen ja unelmiinsa, sekoittaa rajat. Eräänlainen viaton.
Teoksessa vallitsee pääosin varsin toimiva uhkan, halun ja pelon ilmapiiri. Pelataan suurilla panoksilla. Lopussa lumous kuitenkin hajoaa. Hassinen ikään kuin pakottaa romaanin dekkarimaiseen loppuratkaisuun, joka ei jotenkin istu eikä ole ihan uskottava. Harmi, muuten varsin tiheässä ja mukaansa vetävässä kirjassa.
Sano että haluat saa miettimään. Liittoja, rakkauksia, suhteita, perheitä, menneitä. Sitä, mitä halutaan ja millä hinnalla. Ravintola on metafora. Siellä annetuista aineksista tehdään mielikuvia, halun kohteita.
Totuutta emme halua tietää, sillä loppujen lopuksi kyse on illuusioista. Ja usein viimeisenkin kulissin takaa paljastuu se toinen todellisuus.
Leena-Kaisa Laakso
