Sebastian Faulks: Engleby.
Suomentanut Raimo Salminen.
Gummerus 2009. 448 sivua.Sebastian Faulks on Britannian nykykirjallisuuden huippuja, mutta meillä hänet tunnetaan luultavasti parhaiten vuoden takaisen James Bond -uudelleenlämmittelyn Piru perii omansa tekijänä. Faulksia suomennettiin aiemmin vuosituhannen vaihteessa, jolloin palkitut Charlotte Gray ja Mustarastas laulaa ilmestyivät Otavan kustantamina. Lieneekö Engleby tullut Bondin pakollisena kylkiäisenä?

Oli miten oli, se ei Faulksin romaania huononna. Engleby on minä-muodossa kerrottu tunnustusromaani, josta ensimmäisenä tulevat mieleen Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Camus’n Sivullinen.

Mike Engleby on toisen vuoden opiskelija Cambridgen yliopistossa. Isän kotona pieksemä ja sisäoppilaitoksessa armotta koulukiusattu nuorukainen on opiskelijana nyt liki täydellinen sivullinen, joka vetää viinaa, lääkkeitä ja huumeita. Asiat ja ihmiset eivät hetkauta häntä puoleen eikä toiseen. Ystäviä ei ole, vaan hän siipeilee porukoiden mukana, ja opinnoista hän selviytyy nokkeluudellaan.

Hän on kiinnostunut oikeasti vain yhdestä ihmisestä: opiskelijatoveristaan Jenistä, joka sitten mystisestä katoaa. Poliisi kuulustelee Mikea epäiltynä, ja Miken rakkain aarre on Jenin huoneesta varastettu päiväkirja, jonka hän osaa pian ulkoa

Tahdottomana opportunistina ajelehtivasta Mikesta tulee vaihtoehtolehden toimittaja Michélle Watts (lehti halusi naiskirjoittajan), sitten isomman lehden Mike Watson (mieskin kävi).

Viinan ja pillerien voimalla hän menestyy, kunnes joutuu jutunteon yhteydessä penkomaan omia opiskeluvuosiaan. Muisti alkaa palailla pätkittäin.

Engleby on verrattoman osaavan kertojan taidonnäyte. Alkusivuilla päähenkilö on vain lievästi outo tyyppi, sivu sivulta lukijan mahdollinen empatia riisutaan, kunnes lopulta on jäljellä totuus. Ammattitaitoa tässä prosessissa on se, miten hienosti Faulks vangitsee lukijansa jatkamaan tarinaa, jossa viehätys jatkuvasti vähenee. Epäluotettavan kertojan käyttäminen on vanha temppu, mutta Faulksin käsissä se toimii tuoreesti.

Faulksin tuotannon kaksi keskeistä teemaa ovat nykyhistoria ja ihmispsyyke. Englebya voi lukea myös 1900-luvun lopun Britannian ajankuvana, väkivallan ja vieraantumisen kuvauksena. Hieno romaani toimii useammalla tasolla.

Juha Virkki