Kaari Utrio: Vaitelias perillinen.
Tammi 2009, 342 sivua.Paljon vanhaa, vähän uutta. Näppärää juonenkehittelyä - rikos peräti-, hersyvää henkilökaartia, huumoria ja tarkkaakin tarkempaa ajankuvausta. Kaari Utrio tietää vahvuutensa eikä ujostele niiden esiintuomista.

Tässä piilee teoksen ansa. Utrion kirjallinen ja historiallinen osaaminen on kiistatonta, mutta silti uutuusromaanista jää valju olo. Kirja vastaa kaikkiin historiallisen viihderomaanin vaateisiin moitteettomasti, mutta yllätyksiä ei ole tarjolla ensimmäistäkään.

Vaitelias perillinen sijoittuu 1840-luvun Suomen suuriruhtinaskuntaan, jossa säätyjako on lähestulkoon Jumalan sana. Säätykierto, joka historiallisesti alkoi 1800-luvulla teollistumisen ja kaupankäynnin myötä kiihtyä, oli aikalaisille hankala asia. Parasta oli pysyä vertaistensa joukossa, korkeintaan naimakauppojen avulla saattoi hieman kohentaa asemiaan.

Rappiolle joutuneen lasiruukin perimyskiistassa tapahtumien taustalla vaikuttaa pelätty mutta väistämätön säätykierto. Säätykiertoa pelättiin paitsi taloudellisista ja mukavuussyistä myös, koska se oli omiaan luomaan sosiaalista epävakaut-

ta nuoressa suuriruhtinaskunnassa, jossa yhteiskuntajärjestyksen valvominen ei suinkaan ollut omissa käsissä. Väistämätön säätykierrosta tuli, kun entinen aateli sotilasvirkojen puutteessa alkoi köyhtyä, porvaristo laajenevan kaupan myötä vaurastua ja uusi yliopisto tuotti maahan oppinutta väkeä. Vain kurjalisto säilyi: ken siihen syntyi tai joutui, saattoi olla melkoisen varma kohtalostaan.

Utrion tutut näkemykset naisten koulutuksen ja lasten suojelemisen merkityksestä löytyvät tästäkin romaanista. Tuttua on myös menneis-

yyden arjen syvä ymmärtäminen.

Kirjan keskiössä on lasiruukki, ja lasi merkitsi suurta edistysaskelta 1800-luvun talouksissa. Lasin myötä pirtit muuttuivat valoisimmiksi ja näin ollen puhtauskäsityskin hiljalleen muuttui; valoisassa kun on helpompaa siivota. Lasiastiat olivat hygieenisempiä, mikä kohensi terveystilannetta - olkoonkin, että lasi oli vielä pitkään ylellisyystuote.

Eikä Utrio olisi Utrio, ellei hän toisi tapahtumia myös 1800-luvun Helsinkiin. Kiivasta kehityskautta elänyt suuriruhtinaskunnan pääkaupunki on jo ollut useiden romaaneiden tapahtumapaikkana. Tyylitajuisen kirjailijan varmoissa otteissa ei sinänsä ole moitteen sijaa, mutta aikakauteen ja miljööseen toivoisi jo vaihtelua. Utrio kun tunnetusti hallitsee paljon muutakin.

ANNAMARI HAIMI