Hannu Hirvonen Kuvaaja: Tammi

Hannu Hirvonen:
Tuonenkehrääjät.
123 sivua. Tammi 2010.Jokainen lapsi miettii joskus, millaista olisi, jos itse kuolisi. Hannu Hirvosen Tuonenkehrääjät-romaanissa kysymykseen vastataan fantasiakirjallisuuden keinoin.

Samaan aikaan kun tuomenkehrääjäkoin toukat koristelevat tuomilehtoa seiteillään, Mii-tytölle tapahtuu kamalia. Uuteen kotiin Kultalahteen muuttamassa oleva perhe törmää henkilöautollaan rekkaan. Mii lentää ulos autosta. Kun hän herää, hän on yhä olemassa, mutta ulkona ruumistaan kuin haamu.

Kun aurinko sammuu Kultalahden yltä, toukkien harsottamat tuomet muuttavat muotoaan kaupungiksi. Mii, oikealta nimeltään Milla, jumittuu elämän ja kuoleman rajamaille outoon kaupunkiin, jonkinlaiseen puolielämän tai -kuoleman tilaan.

Mukavasti karmiva alkuasetelma on sopivan kummallinen fantasian genressä. Siinä leijutaan välitilassa, ei matkata reaalimaailmasta suoraan fantasiamaailmaan.

Luvut ovat lyhyitä, joten kirja sopii hitaammankin lukijan käteen hyvin. Sekaan on heitelty viittauksia populaarikulttuuriin, kuten Elvikseen tai Hopeinen kuu -kappaleeseen. Tällaiset viittaukset kiinnostanevat varttuneempaakin lukijaa — tällainen kaksoisyleisölle tekeminen on tällä hetkellä tuttu ilmiö lastenkulttuurissa. Nuorelle lukijalle tutumpia lienevät viittaukset esimerkiksi Muumeihin, etenkin Mörköön.

Tyttö tietysti tapaa romaanissa pojan. Ai on oikeassa elämässä Miin kanssa samassa mäenrinteessä puolikuolleena makaava nuori.

Lukija saa maistella ja mietiskellä Miin ja Ain tilannetta pitkään — varmasti joidenkin lukijoiden kohdalla vähän liiankin pitkään — ennen kuin mukaan astuu jännitys. Pääsevätkö nuoret takaisin reaalimaailmaan, takaisin elämään?

Henna Mäkelin