Junan ikkunasta -kokoelma tulvii tunnetta
15.5.2010 0:00
Junan ikkunasta, Kouvolan rautatieaiheisen runo- ja laulukilpailun parhaat. Toimittanut Heli Mäki.
73 sivua.
Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Kouvola ja Kouvolan kaupunki 2010.Junan ikkunasta -kokoelma sisältää Kouvolan rautatieaiheisen runo- ja laulukilpailun parhaimmiston. Teoksen toimittaja Heli Mäki on jakanut runot ja laulut kuuteen eri teemaan. Teemat on nimetty ryhmään kuuluvan runon tai laulun mukaan.
Suurin osa julkaistuista runoista on naisten kirjoittamia. Samalta kirjoittajalta on myös julkaistu useampia runoja, jotka hajaantuvat eri teemojen alle.
Monet runot ovat loppusoinnillisia. Riimikaavat ovat melko totunnaisia taipuen usein joko aabb- tai abab-muotoon. Joissakin runoissa riimittelykaavaa ja rytmiä kuitenkin myös rikotaan. Joukkoon mahtuu monenlaisia tekstejä: mitattomia ja loppusoinnillisia runoja, balladeja ja jopa yksi tanka-runo.
Runokilpailun voittajan Anja Karkiaisen loppusoinnillinen runo Täyttä elämää kertoo kiskojen elämästä. Kiskot kestävät kaiken, näkevät paljon ja jatkavat silti olemistaan. Kiskot, matkanteko ja rautatiet rinnastuvat muissakin teoksen runoissa ihmiselämään.
”Tulkoon tuhanneskin juna, / pyörät saakoot jyskyttää! / Kisko kestää kiusattuna, / elää täyttä elämää.”
Lähde kanssani -teema sisältää muutamia todella viehättäviä runoja. Runoissa korostuvat lähteminen ja palaaminen, matkanteon tärkeys, eri tunnelmat sekä vaihtuvat maisemat. Säde Loposen lämminhenkinen runo kätkee sisäänsä kuvan onnellisuudesta.
”Junassa tuoksuu pilville / puuvillaverhoille, herneenpaloille, / kaikki me olemme tänään hyviä matkustajia. / Katson pölyisen lasin läpi ulos: / silkkaa riemua siroteltu / radanvarret täyteen.”
Kokoelman viimeinen teema Kohti Kouvolaa sisältää puolestaan rautatieaiheisia lauluja. Laulujen nuotit on julkaistu vain kärkikolmikolta. Raimo Hastin ja Rauli Nordbergin voittolaulussa Kohti Kouvolaa palataan 1950-luvun tunnelmaan lättähattuineen ja kapeine housuineen.
”Kohti Kouvolaa / Lättähattu meitä vei, / vaan sydäntä kai ei / konnarilla silloinkaan / kovistella meitä penteleitä, se iski meille silmää vaan.”
Pöytälaatikkoon runoilevien tekstit tulvivat tunnetta ja intohimoa. Vaikkeivät kaikki runot mestariteoksiksi ylläkään, ovat ne silti merkittäviä taltioidessaan palan rautateiden historiaa ja nykyisyyttä.
Elina Syrjänen
