Doris Lessing. Kuvaaja: Otava

Doris Lessing: Varjoissa vaeltaja. Omaelämäkerran toinen osa 1949—1962. Suomentanut Eeva Siikarla.
477 sivua, Otava 2010.Doris Lessing luonnehtii itseään tuimaksi, ironiseksi elämän ja tapahtumien ymmärtäjäksi. Varjoissa vaeltajassa on elämän ilmiöiden syrjästä tarkkailua mutta myös ehdotonta rehellisyyttä ja kaunistelemattomuutta.

Lessingin elämäkerran toinen osa alkaa hetkestä, kun hän poikansa kanssa saapuu laivalla Etelä-Rhodesiasta Lontooseen. Hän on jättänyt kaksi avioliittoa, kaksi lastaan, provinsaalisen yhteiskunnan ja äitinsä. Lontoo oli Lessingille kuin puhdas taulu ja hän itse oma itseriittoinen luomuksensa. Hänen kutsumuksensa oli kirjoittaminen.

Teos on rakenteeltaan kuin ajatus tai muisti: assosiatiivinen ja joihinkin asioihin pitkäksi aikaa ja toistuvasti pysähtyvä, toiset tapahtumat kepeästi ohittava. Monissa kohdin olisin halunnut pyytää Lessingiä palaamaan vielä aiheeseen, jonka hän saattaa ohittaa sanomalla, ettei tästä nyt enempää. Rakennetta kirjaan tuovat neljä Lontoon-osoitetta, joissa Lessing asui ja joista muodostuvat kirjan luvut.

Varjoissa vaeltaja on 1950-luvun yhteiskunnan, poliittisen ilmapiirin ja ajan kuvaus. Lessing liittyi kommunistiseen puolueeseen, mikä hänen mielestään oli ehkä kaikkein neuroottisin teko hänen elämässään. Kysymys oli kiihkeästä uskonnollissävyisestä ajattelusta. Kielteiset uutiset Neuvostoliitosta ohitettiin.

Lessing näki, mitä tapahtui, mutta oli mukana aivan kuin imussa. Eikä hän puolustele itseään. Sen sijan hän pohtii sivilisaatiota ja sitä, mikä nostattaa ilmiöt maailmanlaajuisiksi.

Teos ei ole pelkästään politiikkaa ja yhteiskunnallisten ilmiöiden pohdintaa, vaan myös rakkautta, seksuaalisuutta, naisena olemista, luomista, kirjallisuutta, teatteria, hulluja tarinoita ja henkeviä keskusteluja. Ahmimalla kirjaa ei voi lukea, vaan hitaasti, hartaudella.

Vuonna 1919 syntyneen Lessingin teksti on syvää, terävää ja iätöntä. Hän näkee elämän sellaisena kuin se on, ilman suuria tunnelatauksia tai tarvetta siistiä ja silottaa.

Tarja Lakka