Ritva Sorvali (toim.): Murhattu mieli. Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaat 2010.
313 sivua. Kouvolan kaupunki 2010.Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun 2010 parhaat yksiin kansiin koottuna on heviä kamaa. Vuoden teemaksi valittu murhattu mieli vie suoraan ihmisluonnon pimeälle puolelle, ja mielestä kun on kyse, luonteva lähestymiskulma on tietenkin psykologinen. Raadollisuus on pääosassa.

Novellikilpailun raati valitsi 235 ehdokkaan joukosta loppumetreille 22 novellia. Mukana on 21 kirjoittajaa, sillä Jukka Behmiltä raati kelpuutti mukaan kaksi. Kolme palkittua löytyvät muiden joukosta, sillä tekstit ovat kirjassa tekijän sukunimen mukaisesti aakkosjärjestyksessä.

Tämänvuotisen kilpailun korkeasta tasosta kertoo, etteivät palkitut ponnahda muiden seasta selkeästi esiin, vaan niiden arvaaminen on liki mahdoton tehtävä.

Sen sijaan on helppo arvata, mitkä aiheet nousevat teksteissä framille: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, insesti, työpaikka- ja koulukiusaaminen. Ne tulevat taatusti kostetuiksi.

Kilpailunovellin kirjoittaminen on eri asia kuin yksittäisen tarinan kirjoittaminen kokoelmaa varten. Kisassa yhteen tarinaan on ladattava kaikki. Joissakin novelleissa se onnistuu paremmin kuin toisissa, keskeinen kysymys on tarinan rajaaminen. Liikaa aineksia 10—20 sivun novelliin ei voi tunkea.

Toinen huomion arvoinen seikka on kerrontatekniikka. Osassa novelleista se on etualalla, jolloin se kääntyy itsetarkoitukseksi. Hyvä oppi alan klassikoilta on, että tekniikka toimii parhaiten silloin, kun se ei näy mutta tuntuu.

Johtuu ehkä kilpailun teemasta, että parhaista novelleista valtaosa edustaa modernia pohjoismaista psykologis-yhteiskunnallista dekkarilinjaa. Poissaolollaan loistavat niin puhdaslinjaiset arvoitusnovellit kuin kovaksi keitetystä jenkkiperinteestä ammentavat tarinat. 1980-luvun pankkimaailmaan sijoittuva Ari Kyyrön veijaritarina jäi ehkä siitä syystä mieleen.

Kilpailun valionovellien kokoelman lukeminen yhdeltä istumalta on rankka urakka, sillä kirjaa ei ole ajateltu novellikokoelmaksi, jolla on oma rytminsä. Ehkä siksi omia suosikkejani olivat ne tarinat, joissa tylyä aihetta kevensi huumori. Harri Erkin Hissitavaraa oli tällainen mustan huumorin ryydittämä muutaman sivun pieni helmi.

Tie julkaistuksi dekkarikirjailijaksi on Suomessakin tänä päivänä pitkä ja kivinen, ellei kirjailija satu olemaan jo valmiiksi tuttu ostavalle yleisölle tai kustantajalle.

Kirjoittajakoulutus ja tämän novellikilpailun kaltaiset tapahtumat tekevät sitä pohjatyötä, jonka seurauksena jossain on jo syntymässä uusi Leena Lehtolainen tai Matti-Yrjänä Joensuu. Tai parhaassa tapauksessa ihan omanlaisensa huippudekkaristi.

Juha Virkki