Jari Järvelä: Zombie.
172 sivua. Tammi 2010.Ylämaa pohjoinen Suomi, Alamaa etelän Sisilia. Alamaalainen toimittaja A joutuu Ylämaahan rangaistukseksi vääränlaisista jalkapalloarvioistaan ja havainnoi jalkapalloa nyt jossain ankeassa urheilukentän katsomossa vaikkapa Inkeroisissa tai Karhulan keskuskentällä. Edes kahdet pitkät kalsarit, kolme villapaitaa ja kirpputorilta löytynyt karvalakki eivät estä räntäsateessa selän puolelta hiipivää kylmyyttä.

Asettamalla pohjoisen ja etelän vastakkain Jari Järvelä voi A:n kautta kuvata omaa elämäntapaamme terävällä satiirilla. Yhtä käsittämättömänä kuin A näkee pohjoisen jähmettyneen hiljaisuuden näyttäytyy meille etelän ylipursuavan värikäs moni-ilmeisyys, meteli ja kohtalonusko.

A on antisankari, joka joutuu veijariromaaniin tahtomattaan. Täysin ilman omaa vaikutusvaltaa hän siirtelee ajatuksia ylämaalaisten mielissä. Romaani jakautuu kahteen osaan, Ylämaahan ja Alamaahan. Kaikki Ylämaan luvut on otsikoitu Elämä ja kaikki Alamaan puolestaan Kuolema.

A menee töihin Mafia-pizzeriaan Don Juholle, joka puhe on mafia-elokuvien repliikkejä ja vieraskirja täynnä mafiapomojen nimikirjoituksia. Vaaleatukkainen seireeni Iiris näkee A:ssa etelän auringon lämmön lomaesitteiden tapaan.

Yllättävä viesti pakottaa A:n lähtemään takaisin kotiin, kohtalonsa tietäen. Alamaa rävähtää eteen äänekkäästi sanojen paljoudella ja visuaalisella runsaudella. A muuttuu Angeloksi, virkkeet polveileviksi ja pitemmiksi, kuvailu lihavoituu.

Loppukohtaus on Järvelälle tyypillinen juoksutus kohti sitä vääjäämätöntä hetkeä, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Hirtehistä huumoria ei puutu, kun kalakauppiaan tiskille pinotut punamullot tapittavat tapahtumia luomettomin silmin ja Iiris ja Juho juoksevat mukana turisteina. Enkä ihmettelisi, jos kahvilan ampumakohtauksessa satavuotias verisin sormin korttia pelaava nainen olisi jostain elokuvasta.

Trilogiallaan Järvelä ansaitsi paikkansa suurten kertojien joukossa. Kahden edellisen romaanin tapaan Zombie todistaa Järvelän taidosta kirjoittaa kirjoja, jotka rikkovat pitkän eepoksen luomia odotuksia. Kielellinen taituruus sekä historian, dokumentin ja fiktion yhdistäminen saavat rinnalleen tähän aikaan pureutuvan kannanoton, joka kaunokirjalliselle perinteelle uskollisena ei selittele vaan kertoo.

Zombiessa tuntuu pitkä matka erilaisten kulttuurien välillä. Voiko toisenlaista ymmärtää? Suomalaisten päähenkilöiden osalta lopputulos on paluu porvarilliseen rauhaan ja uusi nimi pizzalle, maailmasta, joka on yhtä outo heille kuin aiempikin.

Soili Hämäläinen