Johanna Sinisalo. Kuvaaja: Teos/Heini Lehväslaiho

Kirjat
Johanna Sinisalo:
Enkelten verta.
275 sivua. Teos 2011.Enkelten verta on kansainvälisestikin menestyneen, vuonna 2000 Finlandia-palkitun Johanna Sinisalon (s.1958) uusin voimannäyte. Se on hyytävä mutta sangen realistinen kuvaus lähitulevaisuudestamme.

Teos rakentuu kiehtovasti lähinnä kahden kertojanäänen, mehiläishoitaja Orvon kerronnan ja tämän Eero-pojan blogitekstien varaan. On kyse 2010-luvun jälkipuoliskosta, ajasta, jolloin laaja mehiläisyhdyskuntien romahtamisilmiö (Colony Collapse Disorder, CCD) ravistelee Yhdysvaltoja ja puhuttaa koko maailmaa kysymyksellä siitä, mihin lihaa ylensyövä ja muutenkin ylenkuluttava elämäntapamme voi lopulta johtaa.

Lopunajan merkkejä lukee myös teoksen pääkertoja, suomessa asuva mehiläishoitaja Orvo, joka löytää mehiläistarhastaan selittämättömästi tyhjenneen pesän. Mehiläisiin palautuu kirjan tarinassa myös Orvon pojan, eläinaktivisti Eeron, kohtalo.

Romaanissa on scifikirjallisuuden piirteitä, joskin suurin osa siitä maailman tilasta, jota teos kuvailee, on totta jo nyt. Esimerkiksi lihan ja muiden eläinperäisten hyödykkeiden maksimaalinen tehotuotanto ja tuotantoeläinten raaka kohtelu on myös totisinta tätä päivää.

Kirjan tarinaan upotetut, radikaalin eläinaktivistin ja Eläinten vallankumousarmeija EVKAN aktiivin, Eeron, blogikirjoitukset ja niihin liittyvät kommentit tuovat tehovoimaa kirjan nostattamaan kysymykseen siitä, miten ja millä perustein ihmiset voivat kohdella eläimiä ja luontoa.

Kirjassa operoidaan paljon niin ihmisen kuin eläimenkin kuolemaan, tappamiseen ja kuolemanjälkeiseen elämään liittyvillä kysymyksillä. Päähenkilö Orvo omistaa hautaustoimisto Lähtösataman, Orvon isä on ammatiltaan karjankasvattaja ja lihantuottaja. Orvon poika Eero puolestaan vastustaa vakaumuksellisesti eläinten tappamista ihmisten hyödyksi ja kohtaa taistelussa eläinten oikeuksista lopulta myös oman kuolemansa.

Enkelten verta on kaunokirjallinen, voimakas ja puhutteleva romaani, joka ottaa kantaa maailman tilaan, etiikkaan ja ekologiaan. Sanoman raskasta pamflettimaisuutta rikkovat kuitenkin myös juonen fantasianomaiset ainekset, ladon vintiltä avautuva portti toiseen maailmaan, jonne mehiläiset näyttävät tien, ja lohdullinen ajatus siitä, että tämän maailman tuhouduttua on olemassa muita maailmoja, muita todellisuuksia.

Jaana Viskari