Juha Suoranta: Vastaanottokeskus
137 sivua. Into Kustannus.Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professorissa Juha Suorannassa on maailmanparantajan vikaa. Edellisessä pamfletissaan Piilottajan päiväkirja hän kertoi, kuinka piilotteli nuorta turvapaikananojaa viranomaisilta karkotuksen välttämiseksi. Uusimmassa kirjassaan Vastaanottokeskus Suoranta menee turvapaikananojien luokse vastaanottokeskukseen selvittämään, millaista elämää siellä eletään. Tai ei eletä.

Ihmisiä varastossa. Se on kuva, jonka elämästä vastaanottokeskuksessa pamfletin perusteella saa. Paljon ihmisiä sullottu pieniin tiloihin, joutilasta aikaa enemmän kuin tarpeeksi.

Kirjoittajan kohteeksensa valitsema vastaanottokeskus, fiktiiviseltä nimeltään Mäntylä, vaikuttaa ajoittain vankilalta suljettuine ovineen ja hierarkioineen. Henkilökunta tuntuu olevan enemmän vartijan hommissa kuin aktiivisena osapuolena edes säädyllisen elämän ylläpitämisessä.

Sinänsä henkilökunnan toimista saa melko auttamishaluisen ja ymmärtämään pyrkivän kuvan, mutta vastaanottokeskuksen säännöt ja käytännöt eivät vain ole aivan ajantasalla normaaliksi käsitetyn elämän kanssa.

Kirjaa varten on haastateltu kahdeksaa turvapaikananojaa, annettu heidän kertoa omasta elämästään. Toivomuslistalla aika yleisesti näyttäisi olevan kaksi aivan tavallista asiaa: saisi elää ihan normaalia, arkista elämää sekä saisi tehdä työtä, jotta elämä tuntuisi mielekkäämmältä. Harvoin kumpikaan näistä toteutuu.

Ongelmana on paitsi kielitaito, myös yleisemmät ajatusrakennelmat ja yhteiskunnassamme vallitsevat asenteet. Kuinka vastaanottokeskukset ja yhteiskunta voisivat toimia enemmän ja paremmin yhdessä? Minkälaiset mahdollisuudet se antaisi turvapaikananojien kotouttamisen aloittamiseen jo vastaanottokeskuksissa ja ennakkoluulojen vähentämiseen?

Juha Suoranta kirjoittaa tärkeästä aiheesta ja tärkeällä tavalla, antamalla äänen vastaanottokeskuksissa asuville ihmisille. Asukkaiden puheenvuorot on upotettu muun tekstin sekaan, joka on toimiva ratkaisu. Suorannan innostunut ja innostavakin kirjoitusote tekee pamfletista ajattelemaan laittavan kokemuksen.

Mikko Jämsén