Kuvallinen kertaus aussirockin veteraaneista

27.12.2011 0:00
Kuvaaja: Minerva kustannus

Sutcliffe, Phil (suom. Saarinen, Marko): AC/DC High Voltage Rock’n’Roll — kuvitettu bändihistoria. 224 sivua.
Minerva 2011.
DVD. AC/DC: Let There Be Rock. Warner 2011.
Phil Sutcliffe on pitkän linjan brittiläinen musiikkitoimittaja, joka on seurannut australialaisen rock-ikonin AC/DC:n matkaa 70-luvulta lähtien. Ei ihme, että aitiopaikalta bändin uraa seurannut Sutcliffe kirjoitti kuvitetun bändihistoriikin yhtyeestä siitäkin huolimatta, että AC/DC:stä on kirjoitettu jo aikaisemminkin liuta kirjoja.

Sutcliffen kirja lainaa paljon aikaisemmin kirjoitetuista historiikeista, sillä Sutcliffe ei ole varsinaisesti haastatellut yhtyettä historiikkia varten. Tarina kuitenkin kulkee mallikkaasti Sutcliffen valitsemalla metodilla.

Historiikiksi kirja on silti varsin pintapuolinen, jos sitä vertaa muihin yhtyeestä kirjoitettuihin historiikkeihin. Esimerkiksi suomeksi julkaistu Murray Engleheartin ja Arnaud Durieuxin AC/DC-historiikki Maximum Rock’n’roll on kattavampi katsaus yhtyeen historiaan.

Sutcliffen kirja on silti hauskaa selattavaa, sillä se tiivistää sopivassa määrin AC/DC:n tarinaa. Kirjaan mahtuu mukaan myös Sutcliffen omia arvioita yhtyeen levyistä. Arviot eivät sinänsä puolla paikkaansa kirjassa. Levyt on tietenkin hyvä esitellä, mutta kappalekohtainen arviointi pitäisi jättää kuuntelijan itsensä tehtäväksi.

Yhtyeeseen intomielisesti suhtautuvalle teos on herkkua silmille, sillä lukuisat keikkakuvat vuosien varrelta, yhtyeiden eri julkaisut, tilpehööri ja muu materiaali värittävät kirjan sivuja kautta linjan.

Teoksen kanssa samoihin aikoihin kauppoihin rantautui myös AC/DC:n Let There Be Rock -konserttielokuva vuodelta 1978. Alkujaan vhs-videona julkaistu keikkataltiointi on antanut odottaa dvd-julkaisuaan vuosikymmenien ajan. Lopullinen julkaisu on teknisesti hyvä, mutta samalla myös pettymys.

Pariisin konsertti taltioi nuoren AC/DC:n parhaassa keikkaterässään. Samalla taltiointi osoittaa myös hyvin, miten valovoimainen johtohahmo yhtyeen vuonna 1980 menehtynyt laulaja Bon Scott oli. Itse konsertti on mannaa yhtyeen faneille, ja se on siirretty hyvällä kuvanlaadulla digitaaliseen muo-

toon.

Muuten dvd-julkaisu jättää toivomisen varaa. Levylle ei ole pakattu mukaan mitään ylimääräistä materiaalia, ja kokonaisuus on harvinaisen karu. Yhtyeen fanien kauan odottama julkaisu on sinänsä pettymys, sillä levylle olisi voinut mahduttaa mukaan kommentteja yhtyeeltä, videoita Scottin ajoita ja vaikka mitä mukavaa.

Niko Kaartinen