Emma Donoghuen Huone on ollut maailmalla suurmenestys. Kuvaaja: Tammi/Nina Subin

Emma Donoghue: Huone
323 sivua. Tammi 2012.Myönnettävä on: eilinen ilta venähti pikkutunneille. En osannut säännöstellä, en lopettaa ajoissa. Morkkis on kuitenkin kaukana.

Emma Donoghuen Huone oli sellaista laatuseuraa, että annan itselleni anteeksi. Joskus — parhaimmillaan — näin vain käy kirjojen kanssa.

Bestseller Yhdysvalloissa ja Britanniassa, Man Booker Prize- ja Orange Prize -ehdokkuudet. Sijoitus New York Timesin Top 10 -kirjalistalla ja Amazonin syyskuun myydyin kirja vuonna 2010 — muutamia tunnustuksia mainitakseni. Lukijat ovat löytäneet Kanadassa asuvan, juuriltaan irlantilaisen Donoghuen tuoreimman romaanin.

Useita romaaneja, novelleja, tietoteoksia ja draamaa kirjoittanut Donoghue on nyt saanut ensimmäisen suomalaiskäännöksensä. Jo oli aikakin! Donoghuen teoksia on muualla maailmassa käännetty yli 40 kielelle. Suomessa romaani ilmestyy 10. tammikuuta.

Huoneen kertoja on 5-vuotias Jack. Hän ei ole koskaan käynyt pikkuruisen asuinsijansa ulkopuolella — eikä hänen äitinsä ole kertonut hänelle, että televisiosta näkyvä ulkopuolinen maailma on oikeasti totta. Huone on Jackin ainoa todellisuus, ja Vanha Kehno iltaisin sen pelottava vieras.

Vaikka Jack ei sitä tiedäkään, hänet ja hänen äitinsä on kidnapattu ja vangittu Huoneeseen. Romaanin alkuasetelma on tämä. Jatkosta en halua kertoa. Tarinan imu on niin vahva, että en halua pilata sitä kirjaan mahdollisesti tarttuvalta.

Kirjailija-Donoghue on myös kirjastoissa viihtyvä tutkija, jonka tohtorinväitöskirjan aiheena oli käsitys miesten ja naisten välisestä ystävyydestä 1800-luvun brittikirjallisuudessa. Tutkijatausta näkyy hänen kirjoissaan tarkkoina, faktoihin perustuvina yksityiskohtina. Esimerkiksi Jackin motorinen kehitys ei ole hänen ikäistensä tasolla, onhan hän viettänyt viisi vuotta lukittuna pieneen koppiin.

Romaani ei siis ole vain mukaansatempaava vaan myös sivistävä.

Huone on lukuromaani: koukuttava, henkilöiltään käsinkosketeltavan elävä, suuria tunteita liikuttava ja uskottava. Se ei mässäile pahuudella tai väkivallalla vaan keskittyy hyvinkin erilaisten ihmissuhteiden kuvaamiseen, niin äidin ja lapsen väliseen rakkauteen kuin seksiorjan ja hänen hallitsijansa suhteeseenkin.

Donoghuen kertojavalinta on oivallinen: lapsen näkökulma paljastaa kaikessa viattomuudessaan aikuiselle lukijalle Huoneen tapahtumien karmeuden.

Huone on niitä kirjoja, jotka kääntyisivät hyvän ohjaajan käsissä myös kiinnostavaksi elokuvaksi. Uskaltaisin silti jo etukäteen sanoa: kirja oli parempi.

Henna Mäkelin