Peggy Guggenheim rakasti modernia taidetta koko sydämellään ja perinnöllään.

Peggy Guggenheim: Taiteenrakastajan tunnustuksia. Suomentanut Riie Heikkilä. Alkusanat Janne Gallen-Kallela.
192 sivua. Helsinki-kirjat 2011.Suomessa käytävälle Guggenheim-debatille antaa pohjaa Peggy Guggenheimin (1898—1979) muistelmateos. Sen alussa on vielä museohanketta kovasti puolustavan Helsingin taidemuseon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirénin alkusanat.

Lienee syytä korostaa, että Suomeen ei ole tulossa Peggyn kokoelmaa, vaan hänen sukulaismiehensä Solomon R. Guggenheimin säätiön hanke. Peggy tosin lahjoitti ennen kuolemaansa 1979 kaikki omistamansa teokset tälle säätiölle.

Guggenheimin suvun tarina on tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -voittokulku. Rutiköyhä juutalaisperhe saapui Amerikkaan ja neuvokkuudellaan ja ahkeruudellaan loi valtavan omaisuuden.

Peggy syntyi siis jo suhteellisen rikkaisiin oloihin, mutta omaisuus vain kasvoi kasvamistaan, ja hän pystyi omalla osuudellaan toteuttamaan ikuisen haaveensa — modernin taiteen keräilyn ja tukemisen.

Peggyllä oli kaiken lisäksi tarkka vainu löytää nuoret mestarit ennen muita ja hankkia heidän töitään ajoissa. Laaja taiteellinen ystäväpiiri takasi värikkään elämän ja vauhdikkaat käänteet niin taiteen tukemisessa kuin henkilökohtaisella tasollakin. Kirja on herkullinen kuva 1900-luvun alkupuolen taiteilijaelämästä ja sen lainalaisuuksista.

Kirja on laadittu ronskilla kädellä, tarina hyppii häiritsevästi asiasta toiseen ja kirjoittajan ajatus tuntuu joskus kulkevan kynää ripeämmin. Mikään kirjallinen herkkupala tämä ei totisesti ole, mutta silti varsin kiinnostava tarina ennakkoluulottoman naisen rakkaudesta moderniin taiteeseen — ja sen tekijöihin.

Peggy Guggenheim teki merkittävän elämäntyön maailmalaajuisessa mittakaavassa uuden taiteen mesenaattina. Saa nähdä, pääsemmekö me suomalaiset nauttimaan samoista hedelmistä.

Seppo Paajanen