Kirja

Erilainen pääsiäisnäytelmä

9.2.2017 4:00

Jussi Lehmusvesi: Vainikkala.

Aula & Co 2017, 342 sivua.

Otetaan Juha Vuorinen ja Jari Tervo, soitetaan heille kotimaista rockia pää täyteen ja pannaan sen jälkeen kirjoittamaan uusi versio Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksesta.

"Räkäpää tarjoaa toisellekin jalalle. Pyydän, että kolmas pysyy piilossa itse kullakin."

Sitaatti kirjasta

Tuloksena saattaisi olla jotain sellaista kuin Jussi Lehmusveden teos Vainikkala. Siis kirja jolla ei ole mitään tekemistä Christien kanssa.

Rakenteeltaan Vainikkala muistuttaa kollaasiromaania. Kerronta etenee näkökulmatekniikalla. Kertojanääniä on noin 15 + nauhuri. Tapahtumat sijoittuvat Moskovan junaan, lähinnä sen ravintolavaunuun ja katollekin.

Erikoisjuna kuljettaa pääsiäisaikaan kohti Vainikkalan raja-asemaa sekopäistä rockbändiä ynnä muita kliseitä. Bändi, nimeltään Mysterio, on tullut kuuluisaksi kappaleesta Talo, joka perustuu Uuno Kailaan (1901—1933) synkkään runoon.

Näin tiivistettynä perusasetelma ehkä vaikuttaa yhtä hauskalta kuin tullimiehen kumihanska.

Mutta teoksen juju piileekin siinä miten tarina kerrotaan. Lehmusvesi nimittäin pudottelee toinen toistaan seuraavat vitsit samalla varmuudella kuin ilmeiset esikuvansa. Huulenheiton lomassa tarjoillaan myös muun muassa uusi selitys Lahden doping-kisoista, Googlen hakutuloksia, raamatunlauseita, danbrownmaista koodin purkua, hourailua sekä lista parhaista kitarasooloista.

En muista aikoihin lukeneeni yhtä karnevalistista dekkaria (lue: tutkimusta Uuno Kailaasta) kuin mitä Vainikkala on. Loppupuolella, harmillista kyllä, meno muuttuu totisemmaksi.

Oli miten oli — jos lukutottumuksiasi on alkanut häiritä pahanlaatuinen niin sanottu hyvän maun tauti, kokeile tätä kirjaa lääkkeeksi. |

Petri Liukkonen

Hyvää: Estoton huumori.

Huonoa: Kirjan ulkoasu ja taitto.

Erityistä: Punkbändit 500 kg lihaa ja Piski ovat levyttäneet Kailaan runoja.