Angles ja Innkvisitio Tampereen kärkinä

Pakkahuoneen lauantainen päiväkonsertti oli ehkäpä täysipainoisin kokonaisuus koko tapahtuman historiassa. Tampere Jazz Happening 29.10-1.11.Tampere Jazz Happening kirkastaa yhä kilpeään kotimaisten jazztapahtumien kärkenä. Monien kasvutautia sairastavien festivaalien kanssa se ei onneksi kilpaile vaan pärjää mainiosti omanlaisellaan, erikoistuneella ohjelmalla.

Tampereen ylpeys, hurjalla intensiteetillä soittava freekolmikko Black Motor oli kutsunut vieraakseen trumpetisti Verneri Pohjolan tapahtuman avajaiskonserttiin. Pohjola osoitti hienosti valmiuttaan freeheittäytymiseen ja ryhmä nostikin riman niin korkealle, että sinne yllettiin vasta lauantain päiväkonsertissa.

Lauantain jazzmaratonin avasi huikea ruotsalaiskuusikko Angles. Muhkean yhtyesoinnin omaava ryhmä soitti johtajansa Martin Küchenin hienoja sävellyksiä. Teosten vahva julistusvoima ja soiton intensiteetti olivat esityksen kantavia voimia. Chicagolaisen rumpali-säveltäjä Mike Reedin People, Places & Things-yhtye vakuutti hillityllä pieteetillä. Kvartetti nostaa esiin unohdettujen muusikoiden perintöä ja tekee sen horjumattomalla tyylitajulla.

Happeningin ehkäpä kaikkien aikojen parhaan kolmen konsertin kokonaisuuden täydensi Mikko Innasen kvintetiksi kasvanut Innkvisitio. Innanen on Lapinjärven lahja modernille jazzille ja nykyinen kosmopoliitti, joka esiintyy erilaisissa kokoonpanoissa milloin New Yorkissa, Marokossa tai vaikkapa Kuusankoskitalolla.

Retrofuturistinen yhtye leiskautti ilmoille sellaisen musiikkisirkuksen, että pois alta. Seppo Kantosen nyrjähtäneet sormiosoinnut ja Joonas Riipan oivaltava svengi yhdistettyinä kolmen huippupuhaltajan ryöpytykseen tuottivat huikean musiikkiseikkailun, josta ei todellakaan puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yhtyeen tunnarilla Paa-da-papilla aloitettiin ja päädyttiin huikeaan Berberiin, jossa Innanen ja Daniel Erdmann pöristelivät kilvan baritoneillaan ja Fredrik Ljungkvist riekkui ilkikurisella klarinetillaan.

Edellä mainittujen lisäksi onnistujia olivat turkkilainen Taksim trio maanläheisellä taituruudellaan, Timo Lassy Band höyryävällä saksofonigroovellaan ja freekitaran kosmopoliitti Raoul Björkenheim, joka on Happeningin 28-vuotisen historian työllistetyin muusikko. Useasti suomessa vieraillut rytmikaksikko rapakon takaa, basisti William Parker ja rumpali Hamid Drake pitivät pulssin maanläheisenä ja jousellakin sähkökitaraa kurittanut kitaristi malttoi tällä kertaa pysyä valitussa tematiikassa.

Vahvoihin ennakkoasetelmiin nähden pettymyksen tuottivat Trio M ja Dave Douglas Quintet. Trio M on kolmen hienon muusikon kollektiivi, joka kuitenkin hukkasi sanottavansa tekotaiteellisuuteen työstön kristallisoituessa vasta loppumetreillä. Huipputrumpetisti Douglasin ongelma taitaa olla hengästyttävä sävellystahti, aivan joka kerta kun se mestariteos ei ehkä ota syntyäkseen. Douglas oli nuorempana innovatiivinen modernisti, joka tuntuu siirtyvän asteittain aina vain keskemmälle keskitietä.

Uutta yleisöä etsivää ja sinänsä hyvin kansaan menevää kuriositeettiosastoa edustivat musiikilliselta painoarvoltaan ainakin tällä kertaa keskinkertaisiksi jääneet Portico Quartet, Roberto Fonseca, Jon Hassell ja Trilok Gurtu, joka paisutteli rumpusointiaan samanlaisella steriilillä ylivolyymilla kuin toinen menneen talven virtuoosi Jack de Johnette pari vuotta sitten.

Johannes Wiehn