Kuusankosken 9. kirkkomusiikkiviikko.
Samuli Edelmann: Virsi elää.
Kuusankosken kirkko 22. 11.Lasse Mårtenson herätti aikanaan huomiota televisiomessullaan Voiko sen sanoa toisinkin. Samanlaista toisin sanomista on myös Samuli Edelmannin tavassa laulaa virsiä.

Tähän voi asennoitua joko kuuntelemalla avoimin korvin tai vierastamalla uudenlaista maailmaa tutun materiaalin ympärillä. Kyse on vahvasti myös makuasioista, ja niistähän ei tunnetusti kannata kiistellä. Keskustella toki kannattaa.

Joskus kevyen musiikin saralla mainetta niittäneillä muusikoilla nousee tarve esiintyä kirkossa, erityisesti joulun aikaan.

Jos sallitaan pieni määrä kyynisyyttä, on pakko sanoa, että aina ei ole täyttä varmuutta esiintyjän vilpittömästä halusta tehdä juuri hengellistä musiikkia. Onneksi on myös miellyttäviä poikkeuksia, kuten sunnuntaina Kuusankosken kirkossa kuultiin.

Samuli Edelmannin teke-misestä välittyi aitous ja vilpittömyys. Alun odottelun ja mikrofonien säätämisen jälkeen allekirjoittanut pääsi matkalle tuttuun, mutta kiehtovalla tavalla erilaiseen virsimaailmaan.

Kaikkia illan virsiä olen sekä laulanut että säestänyt uruilla, mutta nyt kuullut sovitukset toivat kuin toivatkin niistä esiin jotain uutta. Dietrich Bonhoefferin keskitysleirillä kirjoittama Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan oli kuin juhla, kauheasta taustastaan huolimatta. Kuultiin myös vähemmän tutut Suurempi kuin sydämeni sekä Ken tahtoo käydä Herran askelissa. Jälkimmäisessä Mirkka Paajasen kaunis ääni toimi hienosti yhdessä Edelmannin karheamman laulun rinnalla.

Edelmann laittoi itsensä likoon sekä lauluissa että välijuonnoissa. Niissä puhuttiin isoista asioista, vaikeudesta olla oma itsensä ja vaikeudesta kohdata kauneutta sen menettämisen pelossa.

Edelmann puhui myös lasten ja perheiden puolesta. Sen jälkeen tuttu Maan korvessa kulkevi sai riipaisevan tulkinnan Edelmannin ja Paajasen yhteistyönä. Vaikuttavia olivat myös Ken tahtoo käydä ja ympäristötietoutta nostattava Taas kukkasilla kukkulat. Kirkkomme ruisleipä, virsilaulu, sai uusia mausteita.

Virsien sovitukset ovat toimivia, joskin samankaltaisuuden vaara piilee, kun niitä kuuntelee monta peräkkäin. Bändi soitti taidokkaasti ja tunteella. Valot olivat hie-

not, ja äänentoisto toimi niin hyvin kuin kirkon kaikuisassa akustiikassa voi. Kaikesta puheesta ei saanut selvää, sekä soittajien nimet että osa välijuonnoista menivät ohi sen vuoksi.

Illan solisti oli aitoudessaan aseistariisuva. Edelmann keskittyy hyvin vahvasti tekstiin, mikä virsiä laulaessa on ehdottomasti hyvä asia. Välillä tämä tapahtuu linjan kustannuksella. Kun kyse on hengellisestä musiikista, painotus on sangen hyväksyttävä. Kuusankosken kirkkomusiikkiviikko sai hyvän päätöksen.

Johanna Hasu