Trioilta klarinetin parissa, Kymi sinfoniettan kamarikonsertti
Csaba Rajnai, klarinetti, Raymond Cox, viulu, Valerijs Avramenko, alttoviulu, Anastasia Injushina, piano
Kouvolan kaupungintalo 10.12.2009.Alttoviulu esittää pianon sointujen tukemana dramaattissävyisen, pisteellisin rytmein muotoutuvan melodian. Klarinetti vastaa herkällä, äärimmäisestä pianissimosta alkavalla aiheella. Molemmat aiheet palaavat, mutta vähitellen alttoviulu antaa periksi, ja soittimet sulautuvat yhteen suloiseksi duetoksi. Csaba Rajnai, Valerijs Avramenko ja Anastasia Injushina houkuttelevat soittimistaan teoksen tapahtumia ilmentävät sointivärit ja muotoilevat melodiikan ilmeikkäästi.

Max Bruchin myöhäinen Schumann- ja Brahms -henkinen Kahdeksan kappaletta on alakuloisista osista - yksi osa on duurissa - koostuva surullisten sävyjen sarja. Tämän teoksen autenttinen ja inspiroitunut tulkinta nousi kamarikonsertin vaikuttavimmaksi esitykseksi.

Yllä kuvatun kolmannen osan lisäksi mieleen jäivät erityisesti kolmen viimeisen osan tulkinnat. Kuudennessa osassa duurin ja mollin välillä häilynyt kaunis tematiikka värittyi runollisesti. Seitsemännessä osassa Injushina johti trion taiturilliseen, huikeatempoiseen menoon. Viimeisen osan valittavat aiheet kasvoivat lopussa katkeran suloiseen huipennukseen häipyen sitten pois.

Klarinetisti Csaba Rajnai näytti kykynsä hienojen sävyjen ja kauniiden melodioiden parissa. Hän soitti tavattoman runollisesti ja elastisesti. Anastasia Injushina oli erinomainen pianisti ja muusikko, jonka käsissä Bruchin teksti soi ja hengitti. Hän ei sisällötöntä fraasia tuottanut. Alttoviulu oli tässä kokoonpanossa soinnillisesti hiukan altavastaajana. Valerijs Avramenko teki mitä voi ja soitti toki laadukkaasti.

Konsertin muukin anti oli taitavaa ja tasokasta, mutta ei noussut vaikuttavuudeltaan lopuksi kuullun Bruchin sarjan tasolle. Mozartin Kegelstatt-trion hillityn tyylikäs toteutus säilytti kamarimusiikillisen ja poseeraamattoman luonteensa alusta loppuun. Hillittyä ei tosin ollut Rondeaux’n rivakka tempo. On joskus vaikea määritellä, miksi joku tulkinta osuu ja toinen ei. Ulkoisesti ja pääosin sisäisestikin Mozart-tulkinnassa asiat olivat mallillaan. Sormenpäitä myöten artistisen Injushinan joku ylilyönyt korostus saattoi kieliä epämukavuudesta.

Stravinskin Sotilaan tarinan trioversio antoi mahdollisuuden kirpeämpiin sävyihin. Sarja soi asiaan kuuluvalla viiltävyydellä ja reippaalla menolla, mutta aivan viimeisin särmä jäi saavuttamatta.

Mozart- ja Stravinski-tulkinnat jäivät kaikkine ansioineen Bruch-esityksen lämmittelyksi. Siinä illan hienot muusikot antoivat näytteen siitä, miten aseistariisuvaa voi kamarimusiikki parhaimmillaan olla.

Kamarikonsertti oli hieno lenkki Kymi Sinfoniettan konserttien sarjassa.

Jukka Kumpulainen