Maija Vilkkumaa Kuvaaja: Warner Music Finland

Maija Vilkkumaa: Kunnes joet muuttaa suuntaa. Sävellykset ja sanoitukset Maija Vilkkumaa. Sovitukset Niko Kokko, Mikko Kosonen, Tero Pennanen, Marko Timonen ja Maija Vilkkumaa. Tuottaja Riku Mattila.
Levy-yhtiö: Warner Music Finland.Kaksi Maija Vilkkumaan tuotannon kantavaa teemaa ovat minnekään kuulumattomuus ja kapina. Ne löytyvät Vilkkumaan uusimmaltakin levyltä Kunnes joet muuttaa suuntaa. Teinikapinasta on kasvettu kapinoimaan aikuisempana. Ei haluta tulla suljetuksi ”Rouvakellariin”. Halutaan laulaa ”Rock’n’rollia”, ei mennä Ikeaan ja Jumboon. Etsitään epätoivoisena omaa säveltä, kun muille soivat ”Dingo ja Yö”.

Jälkimmäinen kappale asettaa vilkkumaalaisen tutusti vastakkain kaksi erilaista naista. Marleena itkee ääneen lapsia ja kauheaa työtään, kun taas kappaleen puhuja nielee parisuhdesurua sisäänsä, suunnittelee hiljaa laukkujen pakkaamista.

Laulujen puhujat ovat vanhentuneet, mikä antaa sanoituksiin tuoretta näkökulmaa. Se ei kuitenkaan riitä. Tutut teemat ovat tällä levyllä liian kalutun makuisia.

Esimerkiksi Lottovoitto-kappaleessa ollaan suuttuneita Suomeen ja siksi lähdetään pois. Huomiot ovat velttoja. Hiukan ryhdikkäämpi hetki koetaan väliosassa. ”Kumarra siniristii/saat olla juoppo, et nisti” tai ”ei saa vaivata ketään/pitää kätellä setää”. Ne kertovat Suomesta paljon enemmän kuin kuluneesti käytetty lottovoiton metafora ja kassiin tietysti pakatut passi, vaatteet, sukkikset, hammasharja ja lompakko.

Esiinnoston arvoinen on kappale Kuuraiset puut. Sen luoma kuva on riipaisevan kaunis ja samalla mahtipontinen, kuten kappaleen äänimaailmakin. Yksi rakkaus särkyy, jossain syttyy toinen, onnekkaampi. Teksti laajenee sovituksen myötä yksityisestä kokemuksesta maailman kokoiseksi.

Sen jälkeen siirrytään tehokkaasti erilaiseen tunnelmaan: hiljaiseen ja intiimiin pianosäestykseen. Viimeinen laulu on levyn toinen helmi. Siinäkin joudutaan luopumaan, eikä tilalle saakaan mitään.

Vaihteeksi Vilkkumaan tuotannossa hiljaisemmat ja lempeämmät kappaleet, kuten iskelmän letkeyttä poljennossaan hyödyntävä Anteeksi, ovat levyn hienoimpia. Viha alkaa olla tämän levyn myötä Vilkkumaan teksteissä väsynyttä, ei enää energisen raivokasta.

Yksi piirre ärsyttää. Kappaleissa kiroillaan niin paljon, että sanojen teho kuluu pois.

Henna Mäkelin