Hail!
House Of Rock Kouvola 11.6.2010.Jos puhutaan heavya soittavasta cover-bändistä, monikaan ei korviaan kummemmin höristä. Tilanne muuttuu kuitenkin olennaisesti, kun bändissä soittavat eturivin metallimusiikin maailmantähdet ja kun kappalelista sisältää sellaisia klassikoita kuin Painkiller, Number Of The Beast ja Breaking The Law.

Tällaisen harvinaisen metallikattauksen tarjosi House Of Rock. Arkkitehteinä toimivat laulaja Tim ”Ripper” Owens (ex-Judas Priest, Yngwie Malmsteen), kitaristi Andreas Kisser (Sepultura), rumpali Paul Bostaph (Testament, ex-Slayer) ja hiljattain edesmenneen Slipknot-basistin Paul Grayn paikan saanut James Lomenzo (ex-Megadeth).

Keikan aloittaneen Motörheadin hittibiisin Ace Of Spadesin alkutahdeista lähtien tuli selväksi, että kysymyksessä eivät ole mitkään kyläpelimannit. Ennakkoon ajateltuna kokoonpano tuntui varsin suppealta, olihan bändissä vain trion verran soittajia. Tällainen ratkaisu yleensä tarkoittaa sitä, että kitaristin haasteellisena tehtävänä on hoitaa kaikki kitarakompit, mutta myös tarvittavat melodia- ja soolo-osuudet. Haaste voitaisiin helposti pilata liiallisilla ja/tai mauttomilla efektien käytöllä, joilla paikattaisiin ikään kuin puuttuvaa toista kitaristia.

Illan esityksessä tästä ilmiöstä ei ollut tietoakaan. Lomenzon erottelevaan ja varsin energiseen bassonsoittoon ja Bostaphin vakuuttavan tarkkaan komppaustyöskentelyyn kun lisättiin äärettömän voimakkaita otteita sekä maukkaita ja nopeakuvioisia sooloja sisältänyt Kisserin kitarointi, ei toista kitaristia todellakaan kaivattu. Päinvastoin, sellainen olisi saattanut jopa pilata keikan muuten niin selkeän ja erottelevan kokonaissoundin.

Ison sulan hattuunsa tästä ansaitsee tietysti myös miksaaja. Tämän tyyppinen musiikki vaatii suuren äänenpaineen, mutta mitään korvia häiritseviä taajuuksia ei kuitenkaan ilmoille päästetty.

Tim Owensin vokaaliosuudet ylettyivät paikoitellen erittäinkin korkeaan rekisteriin, mutta hän selviytyi niistä varsin kunnioitettavasti. Owens tuntui saavan ylimääräistä tunnetta esiintymiseen aktiivisesti mukana olleesta kouvolalaisyleisöstä. Etenkin encorena esitetty Highway To Hell sai yleisön laulamaan voimakkaasti mukana.

Atte Tynys