"Kiven sointi", musiikkia Verlassa. Miina ja Martin Järvi, viulu. Madis Järvi, alttoviulu. Teet Järvi, sello. Mihkel Järvi, piano. Elizabeth Paavel, sopraano. Kaisamaija Uljas, kitara. Kamarikuoro Ihmisen ääni johtajana Matias Lahti.
Verlan tehdasmuseo 21.8.2010Virolaisen, muusikoistaan tunnetun Järven suvun edustajat tarjosivat Verlan konsertin alkusävelet.

Sibeliuksen Loviisa-pianotrio soi luontevasti. Miina Järvi oli yhtyeen määrätietoinen, ei ehkä aina riittävän hienostunut keulahahmo. Teet Järvi piti esitystä koossa kypsin äänenpainoin. Mihkel Järvi hoiti pianosatsin hillitysti. Sääli että hänen soittimekseen oli jostain kiikutettu Hellas-piano, joka ei täyttänyt konserttisoittimen vaatimuksia.

Virolaissopraano Elizabeth Paavel esitti kaksi aariaa Järvi-jousikvartetin säestyksellä. Hänen musikaalinen otteensa ja viehättävän tyttömäinen, lyyrinen äänensä sopivat hyvin Mozartin säveliin. Dvorákin Rusalkan laulu kuulle sai myös kauniin toteutuksen, mutta jotain romanttista sointihehkua jäi uupumaan. Myös jousikvartettisäestys tuntui tässä ohuelta.

Madis Järven Eikö valkoinen ole sitä, mikä kumoaa pimeyden? kamarikuorolle, jousikvartetille ja kitaralle kuultiin kantaesityksenä. Inspiraationa oli toiminut Matti Hintikan kiintoisa kivilitografia Rautamaa. Harmonialtaan harvapulssinen kuorosatsi ei oikein jaksanut sytyttää. Jousiyhtyeellä oli enemmän sanottavaa, mutta kitaran osuus jäi merkitykseltään vieraiksi sivuplimpahduksiksi. Järvi on säveltäjänä vielä uransa alussa.

Kirjailija Helena Kallion teksti, Kallioon maalattu hirvi laulaa, oli saanut innoituksensa samaisesta Rautamaa-teoksesta sekä Verlan kalliomaalauksista. Kamarikuoron jäsenet lausuivat kantaesitettyä, lennokasta tekstiä melko laimeaan tyyliin, eivätkä kitaristi Kaisamaija Uljaan epävarmasti esittämät Erik Satien ja Annika Fuhrmannin kappaleet tahtoneet niveltyä tekstiin luontevasti.

Loppupuolen parasta antia olivat siis Ihmisen äänen esittämät, Aleksis Kiven teksteihin perustuneet Laethenin Keinu ja Sibeliuksen Sydämeni laulu. Erkki Salmenhaaran hienot laulut olivat astetta vaikeampia eivätkä onnistuneet aivan yhtä hyvin.

Kyseessä on lupaava kuoro johtajineen. Tarkkuutta aloituksissa ja lopetuksissa tulee toki vielä lisätä, eikä puhtauskaan aina lopullista ollut, mutta resursseja on.

Oli kuultu tasoltaan vaihteleva mutta kiintoisa konsertti. Verlan tunnelmalliseen kesäiltaan asteli tyytyväistä yleisöä.

Jukka Kumpulainen