Etnoklubi: Hiite. Robert Amyot.
Kouvolan taidemuseo 8.9.2010.Läänintaiteilija Minna Raskisen juontamat Etnoklubit alkoivat Kouvolan taidemuseossa herkullisesti. Klubin kaksi esiintyjää olivat hyvin erilaisia ja hyvin persoonallisia.

Hiite-yhtye soittaa muinaismusiikkia, joka pohjautuu suomalais-ugrilaisten kansojen perinteeseen. Niin vanhan musiikin tekeminen vaatii paljon, koska soivia esikuvia on säilynyt rajallinen määrä. Hiite ottaa Teppo Revon kaltaisilta arkaaisilta taitureilta aineksia, joista se leipoo myös omanlaisiaan, maukkaita leipäsiä.

Rytmisen perustan loivat Matti Hakamäen kantele ja Anne-Mari Hakamäen jouhikko, kuin barokkiajan basso continuo. Niiden keralla soivat erilaiset puhaltimet, kuten puusarvi, munniharppu ja low whistle, siis matalalta soiva tinapilli. Kirsi Ojala ja Sanne Tschirpke saivat soittimistaan irti runsaasti häkellyttävän erilaisia sävyjä, myös kauniin rumia. Nelikko osaa myös laulaa vangitsevasti, kukin omalla persoonallisella äänellään.

Hypnoottinen lienee sana, joka Hiitteen musiikkia kuvaisi parhaiten. Siinä on paljon toistoa, mutta samalla jatkuvaa jännitettä, jota rikotaan yllättävillä elementeillä, esimerkiksi harmonian kanssa riitelevillä sävelillä.

Yleisö tuntui olevan myyty heti alussa, eikä ihme. Taidemuseon tilaa hyödynnettiin taitavasti, kun Karjankutsu alkoi. Kalistimet ja puusarvi soivat alakerrassa, karjankutsuhuudot ja lehmänkellot kuuluivat etäältä yleisön takaa. Soitto vei mukanaan tuttuun vieraaseen.

Illan toinen taiteilija oli saapunut Kouvolaan Ranskasta. Robert Amyot on trubaduuri, jonka laulettuja tarinoita rytmittivät muun muassa erilaiset lyömäsoittimet. Väliin mahtui monta säkkipillisooloa, ja soipa miehen käsissä kerran low whistlekin. Suurin yllätys kuitenkin oli, kun Amyot otti esille leipälapiota muistuttavan laudan ja kalisevan nuken. Amyot lauloi ja nukke tanssi rytmissä laudalla — jolla herran mukaan saa muulloin kätevästi pizzan uuniin.

Auttava ranskankielen taitoni ei estänyt pääsemästä sisään laulujen ytimeen. Sen takasi sekä Amyot’n veijarimainen tapa ottaa yleisönsä välijuonnoissa että hänen ilmeikkyytensä ja tunneilmaisunsa laulajana.

Henna Mäkelin