Jazzin innoittama ilta

2.4.2011 0:00 | Päivitetty: 4.4.2011 10:18

Kymi Sinfoniettan Mausteena jazz -konsertti. Kapellimestari Dalia Stasevska. Solisti Joonatan Rautiola, saksofoni.
Kouvolan kaupungintalo 31.3.
Jazz on luonut hedelmällistä vuorovaikutusta säveltäjien ja muusikoiden kesken puolin ja toisin. Monet niin sanotun taidemusiikin säveltäjät ovat hyödyntäneet jazzia teoksissaan, ja jazz-muusikot puolestaan ovat pitäneet Johann Sebastian Bachia yhtenä innoituksen lähteistään.

Esimerkiksi Swingle Singers -lauluyhtye levytti 1960-luvulla kaksi albumia nimellä Jazz Sebastian Bach.

Kymi Sinfoniettan konsertissa kuultiin suomalaisia, amerikkalaisia ja ranskalaisia jazz-vaikutelmia viime vuosisadan alkupuoliskolta. Uuno Klamin Rag-Time & Blues on sävelletty alun perin pienelle kamariyhtyeelle, mutta Eero Kesti on tehnyt siitä orkesterisovituksen. Teos oli jollakin tapaa liikuttavan kömpelö ragtime-osan hakkaavine riitasointuineen ja bluesin yllättävine kiinalaisvaikutteineen.

Kesti käytti bluesin sovituksessaan runsaasti lyömäsoittimia, mikä korosti tätä vaikutelmaa.

Taidokas venäläistrio (Vadim Bondarenko, klarinetti, Dmitri Arseniev, fagotti ja Natalia Frolova, piano) esitti Igor Frolovin Fantasian George Gershwinin oopperan Porgy ja Bess teemoista. Pianisti oli tehnyt tästä triosovituksen, joka tarjosi puhaltajille virtuoosista soitettavaa ja pianolle uhkeaa soinnillisuutta.

Esitys oli mukaansatempaava, ja trion musisointia olisi kuullut mielellään enemmänkin.

Illan solisti Joonatan Rautiola otti lavan haltuunsa Jacques Ibert’n kamarikonsertossa alttosaksofonille ja orkesterille. Rautiolan taiturillisen soiton merkittävin ansio oli äärimmäisen vivahteikas dynaaminen skaala hiljaisista pianissimoista aina raikuvaan forteen saakka. Saksofoni on mielenkiintoinen soitin, ja olisi hienoa kuulla enemmän sille sävellettyjä teoksia.

Kymi Sinfonietta voisi kiinnittää Rautiolan omaksi ”kotisolistikseen”. Tällainen soloist in residence -käytäntöhän on monilla orkestereilla.

Illan kapellimestari, nuori Dalia Stasevska, osoittautui myös merkittäväksi kyvyksi. Hän johti harvinaisen ilmeikkäästi: musiikki näkyi hänen koko olemuksessaan. Stasevskalla on taito pitää langat tiukasti käsissään mutta samalla antaa musiikin virrata pakottomasti.

Konsertin päätösnumero Darius Milhaudin Maailman luominen oli tästä hyvä esimerkki. Hitaan johdannon mystiset sävyt piirtyivät esiin rauhallisina kaarina. Kun jazz-vaikutteiset tanssirytmit puhkesivat esiin, niissä ei ollut mitään jäykkää tai kaavamaista. Joonatan Rautiola soitti teoksen tärkeän saksofoniosuuden.

Ari Helander