Bird elää! Kymi Sinfonietta. Jukka Perko, alttosaksofoni. Aki Rissanen, piano. Ville Herrala, kontrabasso. Teppo Mäkynen, rummut.
Kuusankoskitalo 10. marraskuuta.Jukka Perko kiinnostui Charlie Parkerin musiikista rippikouluikäisenä, niinpä yksi hänen suosikkikappaleistaan lieneekin Parkerin Confirmation. Jo alle kaksikymppisenä hän pääsi tosissaan Parkerin musiikin kimppuun, kun hänet kiinnitettiin Dizzy Gillespien Big Bandin kiertueelle. Gillespie oli se trumpetisti, joka juuri Parkerin kanssa keksi bepobin 1940-luvulla.

Nyt Perko kiertää maata Parkerille tehtyihin jousisovituksiin perustuvan ohjelmiston kanssa.

Parkerin omia sävellyksiä ei Kuusankosken konserttiohjelmaan mahtunut. Jimmy Carrolin ja Joe Lipmanin melkoisen siirappiset sovitukset 30-luvun Broadway-musikaalisävelmistä muodostivat rungon Perkon ja Kymi Sinfoniettan repertoaarille.

Näistä leveää Hollywood-soundiaan Sinfonietta esitteli hienosti Matt Dennisin Everything happens to me -kappaleessa ja varsinkin Gershwinin Summertimessa. Summertimen väräjävät jouset tukivat mainiosti teeman tunnelmaa. Kymi Sinfoniettasta puuttuivat trumpetistit, mutta kyllä puhallinosasto jäi muutenkin sekä kokonaissoinnissa että sovituksellisissa ratkaisuissa jousien varjoon.

Orkesteri teki vähäeleisen tyylikkäästi juuri sen minkä piti, ja orjallisesti alkuperäissovituksia myötäillyt konsepti ei antanut orkesterille ainakaan yhtään liikaa tilaa.

Jazzsävellysten maailmaan päästiin vasta Gerry Mulliganin Rockerissa, jossa orkesterin osuus jäi kuitenkin aivan kvartetin jalkoihin. Tapa tehdä sovituksia on (onneksi) kehittynyt noista päivistä. Tästä oivana esimerkkinä Veli-Matti Halkosalmen näppärä arri bebop-klassikosta Salt Peanuts. Count Basien hovisäveltäjän ja sovittajan Neal Heftin lattaripoljentoinen Repetition toimi niin ikään hienona esimerkkinä jazzkvartetin ja orkesterin yhteistyöstä.

Kvartettina esitetty Gene de Paulin I´ll remember April vei jo hiukan lähemmäksi bebop-legenda Parkeria, ja aivan ytimeen päästiin ylimääräisenä kuullussa Gillespien Night in Tunisiassa, jossa nelikko pääsi lopulta omalle tasolleen.

Aki Rissanen heläytteli flyygelillä ihan oikean jazzsoolon ja Teppo Mäkynen villitsi hypnoottisella svengillään. Perkon alttosaksofoni soi niinkuin aina, itsevarmalla otteella mutta virtuositeettia korostamatta.

Vaikka Parkerin With Strings -levytykset ovatkin yksi osa mestarisaksofonisti Charlie Parkerin menneisyyttä, kyllä ne vähän kuriositeetin asemaan jäävät.

Se Charlie Parker, joka kirjoitti sydänverellään nimensä jazzin historiankirjoihin, oli savuisen jazzluolan nurkassa heroiinia suoneensa piikittävä ihmisraunio, joka huusi tuskaansa saksofoni välikappaleenaan Fats Navarron, Miles Davisin ja Max Roachin rinnalla.

Johannes Wiehn