Pohjoismaista hartautta ja ranskalaista dynamiikkaa

15.11.2011 9:38
Emile Parisien vyörytti tenorillaan ja basisti Ivan Gélugne keksi jouselleen useita soittotapoja. Kuvaaja: Johannes Wiehn

Tämänkertainen ranskalais-suomalainen Vapaat äänet -kiertue oli järjestyksessään jo 22. Ilahduttavan usein se on rantautunut myös Kuusankoskitalolle.

Viime vuoden parhaasta jazzlevystä Jazz-Emman pokannut Kuára perustaa pitkälle improvisoidun musiikkinsa lähinnä suomalais-ugrilaisiin kansanlauluihin ja venäläisiin psalmeihin.

Kuáran kappaleet kehittyvät pienistä aihioista, joihin sitten kerroksellisesti improvisoidaan usein vuorovedoin. Pianisti Samuli Mikkosen ja trumpetisti Per Jörgensenin harras dialogi toimiikin parhaimmillaan kuin ajatus rumpali Markku Ounaskarin jäädessä ajoittain meditoivan rituaalin sivustaseuraajaksi.

Esityksen parhaimmistoa olivat kolme udmurtialaista kansanlaulua, joista Soldat Keljankúr esitteli Jörgensenin joikumaisen, sanattoman laulun ja Mikkosen pianismin jopa Keith Jarrettin mieleen tuovan romanttis-lyyrisimmän puolen.

Sjuan Mad´ eteni sordinoidun trumpetin ja pianon unisonossa ja edusti konsertin rytmisintä, yleisöystävällisintä puolta. Sjuan Gúr oli puolestaan Ounaskarin maagisella, kumealla bassorummulla verkkaasti rytmitetty, loppua kohden upeasti kasvanut hymni.

Ranskassa vuoden 2009 jazz-tulokkaan Victoires du Jazz -palkinnon saanut Emile Parisien Quartet esiintyi kiertueella ensi kertaa suomaisyleisölle. Yhtyeeltä kuultiin uusia, vielä julkaisemattomia sävellyksiä.

Sopraanosaksofonistina tunnettu, mutta nyt myös tenoria puhaltanut Parisien osoittautui huikeaksi improvisaattoriksi. Omassa Chocolat-Citronissa ja pianisti Julien Touéryn Bonjour Crépis -kappaleessa hän ajoi sopraanonsa sellaiseen nousukiitoon, että pois alta. Touéry preparoi ahkerasti flyygelin kieliä saadakseen soinnin mieleisekseen. Välillä mies pieksi koskettimia armottomin klusterein vähän Cecil Taylorin malliin.

Rumpali Sylvain Darrifourqin Dien má brossé les dents rakentui toistuviin rytmisiin kiihdytyksiin ja hidastuksiin. Ylimääräisenä soitettu Chauve et Courtois oli rakenteeltaan verraton, näennäiskaaoksesta kristallisoitui basisti Ivan Gélugnen johdolla vapaa mutta hienosti kontrolloitu, huima finaali.