Tuure Kilpeläinen on kotoisin Kouvolasta. Kuvaaja: Sini Juutilainen

Levyt 

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: Erämaa.

Warner Music Finland 2011.

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani on viime aikoina ollut vastuussa lukemattomista korvamadoista allekirjoittaneen kohdalla. Kokoonpanon toinen yhteinen levy myi tänä syksynä kultaa — ja tällä kertaa myyntiluvut korreloivat laadun kanssa.

Ensiksi on pakko nostaa esiin kouvolalaistaustaisen Kilpeläisen sanoittajanlahjat. Suomalaisen iskelmän sanoitusperinne on parhaimmillaan runoutta. Pahimmillaan se on romanttista rakkautta samoin klisein. Ikuisesti. Mitä nykypop- ja -rocklyriikoihin tulee, ne kuulostavat valitettavan usein vasurilla väännetyiltä — viimeistelemättömiltä. On tekstejä, jotka aukeavat vain tekijälle. On tekstejä, joissa on vain pinta. Eniten ärsyttävät lapsukset: kömpelöt riimit, selkeät kielioppivirheet ja sisällölliset epäloogisuudet.

Sitten on Kilpeläinen.

Pidän Erämaan teksteistä edellistä Valon pisaroita -levyä enemmän. Kilpeläinen on siirtynyt yleistävästä yksityiseen. Tekstit puhuttelevat juuri minua, eivät yleisesti rakastuneita tai epätoivoisia.

Esimerkiksi kappaleissa Erämaa tai Yksinäisen miehen puku Kilpeläinen on valinnut osuvat metaforat kuvaamaan rakkautta ja sen kaipuuta. Hän käyttää niitä tuoreesti ja johdonmukaisesti, yllättävästikin.

Levy kertoo ihmissuhteista, mutta ei vain romanttisesta rakkaudesta. Vanhemmuus ja isyys sekä ihmisen kipuilu itsensä kanssa saavat myös kappaleensa. Välillä itkettäisi, välillä naurattaisi, välillä tanssittaisi.

Jokainen kappale saa tuntemaan jotakin.

Kaihon karavaani tekee hienoa sovitustyötä Kilpeläisen sävellysten kimpussa. Muusikot hakevat vaikutteensa maailmalta, mutta kuulostavat nimenomaan Kaihon karavaanilta.

Erämaa on kuin Fruit Dropsit; hitaasti makusteltavista klassikoista irtoaa aina uutta makua. Milloin huomio kiinnittyy perkussioiden sävykkyyteen, milloin tuttuun lainasävelmän pätkään tai vaikutteisiin vaikkapa klezmer-musiikista.

Erityisesti minut vakuuttaa suomen kielen rytmiikan hyödyntäminen, esimerkiksi kappaleessa Yksinäisen miehen puku: ”Kali, kali, kali. Mul on vilu, vilu, vilu. Jos tulet vastaan, anna mulle hali, hali, hali.”

Voi kuulla, missä tahdissa yksinäinen renttu puvun sisällä tarpoo.

Henna Mäkelin