uKymi Sinfoniettan
konsertti 16.11. Kouvolassa.
uKapellimestari
Yasuo Shinozaki. Solisti
Kyoko Takezawa, viulu.Kymi Sinfoniettan kolmen konsertin kiertue päättyi Kouvolassa torstaina täynnä teknistä itsevarmuutta ja rytmistä täsmällisyyttä. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun orkesteri inspiroitui loistavan solistin ja energisen kapellimestarin seurassa hienoon kokonaisuuteen.

Illan huikeaksi tähdeksi nousi viulutaiteilija Kyoko Takezawa, jonka tulkinta Johannes Brahmsin Viulukonsertosta D-duuri, op 77 jätti lähtemättömän jäljen kuulijaan.

Takezawan perusteellinen artikulointi, suorastaan järkyttävä intensiteetti ja valtava musiikillinen ymmärrys teki konsertosta huikean elämyksen. Hän on suurten lavojen viulisti, jonka väribaletti ulottuu valtavista forteista lempeästi kuiskiviin pianoihin vaivattoman loogisina. Jokainen fraasi soi kristallinkirkkaana ja perusteellisesti pohdittuna.

Käsiohjelman ansioluettelo kertoi omaa kieltään viulistin taustasta. Se pani pohtimaan, miten ihmeessä hän halusi tulla soittamaan meille täällä raukoilla rannoilla, kun maailman hienoimmat orkesterit ja konserttitalot ovat hänelle avoinna.

Orkesteri säesti solistia herkän vapautuneesti. Pienoisia ongelmia esiintyi rytmisissä taitteissa, mutta soinnin runsaus ja ilmaisun rentous olivat määrääviä asioita tässä vaativassa säestyksessä.

Viulistin huippusoitin ja valtava energia takasivat sen, ettei orkesterin tarvinnut juurikaan pihistellä sointia, mikä lisäsi vapaudentuntua koko esitykseen.

Ludwig van Beethovenin Sinfonia nro 4 B-duuri op 60 on orkesterille myös valtava haaste. Täytyy ihmetellä miten teknisesti huolella teos torstaina soi. Kymi Sinfonietta on noussut kapellimestari Shinozakin vaativassa ohjauksessa uudelle tasolle. Jouset soittivat kautta linjan tarkasti, yhtenäisellä artikulaatiolla, puhaltajien jämäkkä salskeus ansaitsee sekin huomionsa. Ja ne ihanan puhtaana soivat patarummut!

Orkesterin tekninen kehitys on ollut vaikuttavaa, mutta musiikin tulkinnallinen puoli ei ehkä ole noussut samalle tasolle. Yksityiskohdat veivät nyt pääosan, musiikin aggressiivisuus, hätäily ja tiukka yrittäminen hallitsivat liikaa kokonaisuutta musiikin linjakkuuden ja soinnin kustannuksella.

Alkusoittona kuultu Igor Stravinskin Dumbarton Oaks kamariorkesterille Es-duuri oli suvereenina livertelevän huilun juhlaa.

Hannele Dolk