Siinä se oli: tämän joulun hienoin konsertti. Uskallan väittää näin, koska yhtä onnistunutta pakettia ei osu eteen ihan joka päivä.

Kymi Sinfonietta viritti aluksi itsensä ja kuulijansa Peter Warlockin Capriol-sarjalla. Sen renessanssihenkisten tanssikuvien sointi parani loppua kohden. Lopussa Pieds-en-l’air soi herkin sävyin, ja Mattachins-miekkatanssissa Juhani Lamminmäki iski orkesterista kipinää oikein onnistuneesti.

Sen jälkeen oli hyvä sankarin astua lavalle. 70-vuotias Jorma Hynninen on esimerkki siitä, minkälaista taidetta voidaan kuulla, jos laulaja saa säilyttää äänensä toimivassa kunnossa voiden ilmentää tulkinnoissa koko pitkän elämän mittaista kokemusta. Hynninenkään ei toki ole miehuutensa iskussa, mutta äänen rupsahtamisesta ei hänen kohdallaan voida missään tapauksessa puhua.

Hynninen teki tulkinnallisesti vakuuttavaa ja valloittavaa jälkeä. Hänen esittämissään tutuissa joululauluissa ei ollut jälkeäkään rutinoidusta veisaamisesta tai oman äänen rakastamisesta. Hän otti jokaisen laulun sanoman ja karaktäärin tosissaan. Hän käsitteli rytmiä perustellulla tavalla vapaasti, lausekkeiden rakentumista ja ajatusten kokoamista palvelevasti.

Keskuskirkossa ei tietysti voi paljon kuiskailla, jos haluaa ajatuksen kantavan peräpenkkiin asti. Hynninen ei kuitenkaan sortunut ison tilan takia tuuttaamaan, vaan nyanssoi ilmeikkäästi, teosten tunnelmat vakuuttavasti vangiten.

Arkihuolesi kaikki heitä näyttäytyi uudella tavalla vetoavana. En etsi valtaa, loistoa sai kuulijan uskomaan siihen, mitä laulettiin. Taas kaikki kauniit muistot siirsi hartaassa vakaumuksellisuudessaan kuulijat menneisyyteen. Mökit nukkuu lumiset oli vapaan kerronnallinen. Salskea sankarilaulaja oikaisi ryhtinsä Adamin Oi, jouluyön paatokseen. Ei ihme että silmäkulmia kuivailtiin siellä täällä. Jorma Hynnisessä on legendan ainekset.

Juhani Lamminmäki teki pätevää työtä orkesterin edessä. Solisti ei juuri yhteispeliä harrastanut vaan antoi ajatuksen viedä, mutta Lamminmäki piti orkesterin hyvin kartalla. Ainoastaan joku eriaikainen lopetus paljasti, että kapellimestarin osa ei aina ollut helppo.

Yksi sankari vielä: Ilkka Kuusisto. Hänen orkesterisovituksensa ovat erinomaisia. Eikä hänen oma teoksensa, laulu oopperasta Taipaleenjoki, ollut hullumpi sekään.

Hienoa konserttia oli tullut kuulemaan keskuskirkon avaran tilan täyttänyt kansanpaljous.