La Rondine on operettimaista pukuloistoa

29.12.2011 0:00 | Päivitetty: 29.12.2011 9:34
Bal Bullierin näyttävässä kuorokohtauksessa oli operettimaista tunnelmaa. Kuvaaja: Sakari Viika

Ciacomo Puccinin ooppera/operetti La Rondine.
Libretto Giuseppe Adami, Alfred Maria Willner ja Heinz Reichert. Musiikin johto Pietro Rizzo. Ohjaus Jussi Tapola.
Päärooleissa Sirkka Lampimäki, Hye-Youn Lee, Mika Pohjonen, Juha Riihimäki ja Koit Soasepp.
Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.
Suomen Kansallisooppera 26.12.
Puccinin La Rondine (Pääskynen) on säveltäjämestarin eräänlainen harharetki operetin maailmaan. Draaman juoni ontuu, tarttuvat kepeät melodiat ja komiikka puuttuvat eikä musiikki svengaa operettihumpan tahdissa. Lopputulos on silti näyttävää pukuloistoa ja ihanasti soljuvaa musiikkia, joka on ehtaa Puccinia.

La Rondinesta tuli säveltäjälle kompastuskivi, jota hän ei kyennyt itse ylittämään. Puccini kirjoitti teoksen uudelleen monta kertaa, mutta se ei silti tuottanut haluttua yleisömenestystä. Vika oli ilmeisesti kehnossa libretossa ja siinä, ettei Puccini kyennyt madaltamaan sävellystensä rimaa riittävän rahvaanomaiselle tasolle.

Libreton tapahtumat on sijoitettu 1900-luvun alun Pariisiin. Teos on suhteellisen väritön tarina nuorista rakastavaisista, Magdasta ja Ruggerosta, jotka eivät moraalisista syistä voi saada toisiaan. Magda on rikkaan pankkiirin Rambaldon ylläpitämä ”grisette”, Ruggero köyhä nuorukainen. He tapaavat toisensa Pariisin pahamaineisessa huvipaikassa Bal Bullierissa.

Ruggero kirjoittaa äidilleen ja pyytää lupaa mennä naimisiin Magdan kanssa. Äiti myöntyy pyyntöön, jos tytön maine on tahraton. Magda kuitenkin paljastaa kosintatilanteessa moraalisesti kyseenalaisen menneisyytensä Ruggerolle. Tämä operettimainen ooppera päättyy rakastavaisten haikeaan eroon.

Koloratuurisopraano Sirkka Lampimäki ei ollut parhaimmillaan Magdan roolissa, koska se oli paikoin liian matalaa laulettavaa hänen korkealle äänelleen. Ruggero Mika Pohjosen tenori kantoi hyvin yli orkesterimontun, mutta hänellä oli vastaavasti korkean a:n kanssa selviä vaikeuksia.

Pankkiiri Rambaldon, Koit Soaseppin, basso soi muhkeasti. Hänen lauluaan haluaisin kuulla jatkossa myös vaativimmissa bassorooleissa. Muilla laulajilla oli etenkin ensimmäisen näytöksen aikana selviä äänellisiä kantavuusongelmia.

Oopperaillan musiikillisia kohokohtia olivat ehdottomasti ensimmäisen näytöksen Magdan aaria ja toisen näytöksen loppupuolella varsin näyttävä Bal Bullierin kuorokohtaus.

Lämpiössä keskusteltiin yleisesti siitä, oliko kyseessä ooppera vai operetti. Minusta La Rondine ei ole varsinaisesti kumpaakaan — tai ehkä vähän molempia.

Jouko Nikkinen