Kateissa kirjailija ja kirjailijuus

21.1.2010 4:00

Katoamispiste-romaanin kirjoittaminen oli Joel Haahtelalle niin oman kirjailijuuden kuin Raija Siekkisenkin etsintää. Henna Mäkelin

Kouvola. - Eikö hän ollut vähän ujo ja vetäytyvä?

Näin kyselivät kirjailija Raija Siekkisen kollegat, kun kirkkonummelainen Joel Haahtela teki tutkimustyötä Katoamispiste-kirjaansa varten.

Ajatus kirjoittaa edesmenneestä novellistista Siekkisestä syntyi, kun Haahtela vieraili hänen kotikaupungissaan Kotkassa.

- Käytiin läheisessä kapakassa. Siinä oli mukana sekalaista seurakuntaa. Joku sattui mainitsemaan, että Siekkinen istui siellä viimeisinä vuosinaan paljon, Haahtela kertoo.

- Hän oli ollut jo pidempään kirjallinen idolini, ja kun silloin vielä julkaistiin hänen kootut novellinsa, aloin ajatella, mitä Raijasta tiedetään. Kaikki tuntui hirveän arvoitukselliselta. Kollegatkaan eivät tienneet hänestä juuri mitään.

Siksi syntyi tänään torstaina ilmestyvä romaani, jonka kertoja jäljittää tulipalossa menehtynyttä Raija Siekkistä.

Kirjailija joutuu väkisinkin miettimään faktan ja fiktion suhdetta, kun hän kirjoittaa romaania kerran lihaa ja verta olleesta henkilöstä. Raja ei ole yhtä selväpiirteinen kuin äkkiseltään voisi ajatella.

- Raijan omissa novelleissa on usein nainen, joka oli hyvin lähellä häntä itseään, mutta hiukan eri, Haahtela kertoo.

Haahtela on tehnyt romaanissaan samankaltaisen ratkaisun: Siekkistä jäljittävä kertoja muistuttaa Haahtelaa itseään.

Faktan ja fiktion suhdetta hämmentää Haahtelan mukaan sekin, että kirjailija sitoo tekstin aina aikaan ja paikkaan, kirjoittaa oikeaan maailmaan. Toisaalta tarinat suodattuvat aina jonkun näkemyksen läpi.

- Mikä oikeastaan on faktaa? Ehkä vuosiluvut.

Romaanin kertoja käy todellisilla paikoilla, joilla Siekkinen on elänyt. Haahtela itse ei koskaan tavannut esikuvaansa.

- Olen kulkenut saman reitin kuin etsijä, mutta romaanissa on paljon kertojan kuvittelua ja mielikuvia.

Toisaalta Haahtela kokee vahvaa sukulaisuutta Raijan - hän käyttää kirjailijasta aina etunimeä - kirjoittamiseen. Yhtäläisyyksiä tyylissä löytyy, sen kirjailija toteaa itsekin.

- Hän kirjoittaa vihjailevasti, arvoituksellisesti. Paljon tapahtuu rivien välissä.

- Ne ovat runollisia ja tyyliteltyjä tekstejä. Hiljaisia kirjoja.

Siekkisen novellit ovat tuntuneet Haahtelalle läheisiltä aina, mutta erityisesti romaanin alkuaikoina ne tulivat ajatuksiin.

- Omassa kirjoittamisessa oli vähän vaikea vaihe menossa. Olin umpikujassa ja tuntui, että kirjoittaminen kapeuttaa elämää ja kaikki jää elämättä. Raijan traaginen kohtalo kajahteli mielessä. Voiko sama tapahtua minulle?

Siekkinen kuoli rikkinäisenä. Hänen ystävänsä Matti Anhava kertoo Siekkisen koko novellituotannon käsittävän Novellit-kokoelman jälkisanoissa, että kirjailija oli loppuaikoinaan huonossa kunnossa ja masentunut.

- Tutkiminen oli samalla oman kirjoittamisen tutkimista ja kirjailijana olemisen tutkimista, Joel Haahtela sanoo.

Johtopäätös oli, että kirjailijalle tekee ihan hyvää lähteä välillä ulos peuhaamaan lumeen lasten kanssa.

Liikaa Haahtela ei halua selittää teostaan auki, mutta vihjaa, että romaania lukiessa voi miettiä, mitä oikeastaan on totta, mikä mielikuvitusta.

- Vaikka kirja ei ole elämäkerta, toivon, että se avaisi vähän Raijan persoonaa. Ujoa ja hirveän haurasta, toisaalta anarkistista ja seikkailevaa.

Joel Haahtela ja Raija Siekkinen

Joel Haahtela on (s. 1972) on kirkkonummelainen lääkäri ja kir-jailija.
Haahtelan esikoisromaani ilmestyi vuonna 1999. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 2002 ja Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon 2001.
Haahtelan romaani Elena oli Finlandia-palkintoehdokkaana 2003.
Raija Siekkisen (1953-2004) tuotanto käsittää novelleja, romaaneja ja lastenkirjallisuutta.
Siekkinen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1984 ja 1992, Runeberg-palkinnon 1993 ja Eino Leinon palkinnon 1998.
Novellikokoelma Kuinka rakkaus syntyy oli Finlandia-palkinto-ehdokkaana 1991.
Siekkisen viimeinen novellikokoelma ilmestyi 2003.