Leena Anttila: Samikset. Kuvaaja: Kuvat Katja Juurikko

Kouvolan taideseuran 50-vuotisjuhlanäyttely Kosketuksia.
Kuusankoskitalon galleria 30.11.saakka.Näyttelyn yleiskuva on rosoinen, kun mukana on ammattilaisia ja harrastajia. Ripustus toimii kekseliään ryhmittelyn varassa. Aiheista pääroolissa on ihminen ristiriitaisuuksineen. Tyylillisesti teoksista useimmat ovat maltillista, hieman tyyliteltyä realismia tai tunteella ladattua ekspressionismia. Abstraktiohurjailut ovat harvinaisia.

Tunnelma soi mollivoittoisesti heti ovella Raija Merilän neidossa, josta olisin jättänyt koristeet pois. Näyttely luotailee aikaa, kaihon linssin läpi tai kommenttina nykymenoon. Eri tekijäin maisemateosnauha ei yllätä, mutta väistelee kuvallisia latteuksia. Marja-Leena Hulkkonen ja Hanna Peräkylä ovat löytäneen oman ilmaisukielensä.

Katseenvangitsijana Tapani Toivosen Istu ja pala on ronskia ja raadollista art brutia, joka viis piittaa harmoniasta ja värisoinnuista. Ote on mieluummin fyysistä rappausjälkeä. Sisko Parosen tyttönen on esitystavaltaan kaunis, mutta sisällöltään höyhentää katsojan kykyä myötätuntoon.

Muotokuvaosiossa tekotavat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta kimara toimii kyllä avaamalla ihmispsyyken eri särmiä. Luontevuus puhuttelee Viljo Lukkarisen otoksissa ja oivan kuvakulman kautta Sirpa Wahlbomin Vilja-akvarellissa. Sirkka-Liisa Longan Ohikulkijasta saattaisi löytyä vertauskuvallisia tulkintoja. Anna-Maija Nisulan ikäihmiset välittävät yhteisyyttä, mutta myös digiajan vierauden vaaraa.

Rohkeammin haastavat katsojaa yhteiskuntakriitikot, joille helpot selitykset eivät kelpaa.

Jussi Heinonen etsii aitouden ja ahneuden rajaa teosparissaan, joissa luonto ja liha ovat yhtä kaltoinkohdeltuja. Vielä kärjekkäämpi on Markku Vanhalakan jättivalokuva, jossa ihminen näyttäytyy markkinoiden pelinappulana. Savastola-Sarvaslahden Kylmien tähtien alla on hallittu ja tyylikäs tilateos. Se epäilee, onko ihmisen pakko tyytyä annettuihin elinehtoihin. Marko Taimelan suorasukaisten teosten rinnalla Sonja Lehdon sadunomaiset maalaukset ovat vähäosaisten ikoneja.

Taidehistoria ja nykyisyys kohtaavat Leena Anttilan hellyttävissä Samiksissa. Poika ja varis saavat uuden, maalauksellisen tulkinnan. Veistoksista koskettavin on Pekka Korven End of the Day, joka sirkkelöi kehitysuskoa kyseenalaiseksi.

Leena-Riitta Salminen