Lola Nieto Vera: Sampo.

Kalevala granaina.
Espanjalaisten taiteilijoiden
kuvia Kalevalasta.
Kuusankoskitalon galleria 28.2. saakka.Kalevala on kansallisessa mielessämme pitkälti juuttunut Gallén-Kallelaan. Viime vuosina Kalevala-kuvasto on saanut tervetullutta uustulkintaa muun muassa Hannu Väisäsen, Juhani Suomen, Juhana Blomstedtin, Katja Tukiaisen tai vaikkapa Nanna Suden töissä.

Luutuneita mielikuviamme ravistelevat vuorostaan nyt Kuusankoskella esillä olevat, granadalaisten taiteilijoiden teokset, jotka siirtyvät seuraavaksi Madridiin espanjalaisen yleisön arvioitaviksi. Espanjalaisten taiteilijoiden käsissä Kalevalan myyttinen sisältö — maailman synty ja inhimilliset tunteet kuten ahneus, kateus, rakkaus, himo ja halu kasvaa — saavat ajanmukaisia ja vereviä tulkintoja.

Nacho Belda Mercadon maalauksissa Kullervon tuskan ja raivon rinnalle kontrastiksi nousee kliinisen siloinen naiskuva. Teos kuvastaa naiseen kohdistuvaa väkivaltaa. Koskemattomia, itseensä syventyneitä naisfiguureja katsoessa Kullervon voimatonta ja tuhoisaksi kääntyvää raivoa alkaa kuitenkin ymmärtää. Myötätunto asettuu Kullervon puolelle. Raivo on sentään aitoa.

Aitoa on myös Raúl Campos Lopezin digitaalisten maalausten vimma. Lopezin pariteokset, In ictu oculi I ja II, kiteyttävät kahteen rävähtämättömään silmään viimeisen näyn, väkivallan mielettömyyden. Javier Seco Gonin maalauksien Alku I ja II vahva materiaalintuntu sopii aiheen alkuvoimaisuuteen. Juan Arroyo Solom puolestaan kuvittaa vuodenaikoja yllättävän suomalaisittain. Juuri tämän

tapaisia Suomi-kuvia voi löytää mistä tahansa kotimaisesta taideseuran vuosinäyttelystä.

Fernando Machado Baldasanon akryylimaalauksiin taiteilija kertoo sekoittuneen Kalevalan lisäksi sävyjä Lars von Trierin elokuvasta Antikristus. Dramaattinen, punainen ja musta viivasto kirjoo teosten pintaa rytmikkäänä ja väkevänä muistutuksena verestä ja kuolemasta.

Kun pohjoisen taivaan alla väriä on viljeltävä varoen, espanjalaisten taiteilijoiden maalauksissa hyökyy värien yltäkylläinen vuoksi. Sininen on merta, punainen on verta tai tummaa viiniä, keltainen on aurinkoa ja kultaa.

Esimerkiksi käyvät Manuel Vélez Zean kollaasisommitelmat tai Bartolomé Roca Garcian Väinämöisen, Joukahaisen ja Ainon elämän yhteisiä solmukohtia kuvaavat öljymaalaukset Nuoruus, Viattomuus ja Kypsyys. Kypsyys näyttää vaanivan Väinöä vasta hautakammion suulla.

Poikkeuksena värikylläisyyteen pistävät silmään Lola Nieto Veran Kultainen nainen ja Sampo. Tyhjä huone, josta Sampo on viety, on tätä päivää: globalisaation ja markkinatalouden kääntöpuoli. Sen autius kaikuu tyhjenevien tuotantolaitosten toivottomuutta, joka on tuttua Euroopan eteläiseltä rannalta pohjoiselle saakka.

Tuula Karatvuo