Näyttely

Arvio: Musta on oikeasti mustaa Moision kartanon syysnäyttelyssä

25.9.2016 9:30
Kuva: Jussi Lopperi
Marika Kiirikoffin teoksia.
Marika Kiirikoffin teoksia.
Syysnäyttely houkuttelee tutustumaan viehättävään kartanoympäristöön. Kuvassa Pauli Luoman teoksia.

Maalauksia ja valokuvia Moision kartanossa Elimäellä 18.12. asti.

Suomen kesä on aina vuoden mielenkiintoisinta aikaa taidenäyttely-yleisölle. Yleensä tarjonta valitettavasti köyhtyy pääkaupunkiseudun ulkopuolella ensimmäisten keltaisten lehtien ilmestyttyä.

Onneksi Moision kartanossa ei olla niin rajoittuneita. Kartanon Taidesyksy avattiin vain viikon kuluttua kesän näyttelyn purkamisesta.

Kartanon ala- ja yläkertaan levittäytyvät seitsemän taiteilijan näyttelyt. Kokonaisuuksia ei kaikissa tapauksissa ole ripustettu yhtenäisesti samaan tilaan. Saa olla tarkkana, ettei teoksia jää vahingossa näkemättä.

Kartano itse ja sen 1800-luvun empire-tyylinen sisustus nimittäin vie katsojan huomion välillä niin, ettei aina muista mistä huoneesta on tullut ja mihin menossa. Näyttelyn katsomiselle kannattaa varata rauhassa aikaa.

Vaeltelu varsinkin yläkerran huoneissa on jo elämys sinänsä. On myös mainittava, että pääsylipun hintaan sisältyy kahvi ja kakkupala!

Alakerrassa on Virpi Ekmanin töitä. Ekman on monipuolinen maalari, jolta on tällä kertaa esillä kuuden teoksen näyttely Cord Of Love.

Miltei taljamaisina roikkuville paksuille pellavakankaille on maalattu tyyliteltyjä hahmoja. Värimaailma muistuttaa aavikon keltaista hiekkaa ja pronssin patinaa. Työt tuntuvat sijoittuvan kiinnostavalla tavalla tekstiilitaiteen ja akryylimaalauksen välimaastoon.

Seuraavassa huoneessa on Risto Sihvolan valokuvia laajalla teemalla “Elämän virtaa”. Kuvat ovat laadukkaita mutta aihevalinnoiltaan hieman yllätyksettömiä. Jotkut tummalle taustalle lasin alle kehystetyistä vedoksista kärsivät valon heijastuksista niin, ettei niitä oikein voi päivänvalolla katsoa.

Valokuvista vaikuttavin on Jazz & Blues artist Erja Lyytinen, joka poikkeaa muista paitsi vedostustekniikaltaan myös intensiteetiltään.

Mikko Rankin näyttelyssä nähdään paitsi taiteilijalle rakkaita Kotkan ja muun Kymenlaakson maisemia, myös historiallisia aiheita. Tarkalla ja varmalla tekniikalla maalattujen öljyväritöiden keskeltä erityisen edukseen erottuvat keveät akvarellit, kuten Ylikirran talon klapikone tai Tammiolainen vene.

Yläkertaan noustessa portaissa katse kiinnittyy Pauli Luoman maalaukseen Lummelahti. Klassinen sommitelma ja vesiaihe toistuvat monissa muissakin Luoman töissä. Toisto ei kuitenkaan tunnu maneeriselta. Sivellinjälki on herkkää ja tarvittaessa rohkeaa. Toisiinsa liudentuvat eri harmaan sävyjen kerrokset ja luontokuvaus tuovat mieleen etäisesti Jean-Baptiste Camille Corot’n maalaukset.

Mainion kontrastin Luoman herkille maisemille luovat Marika Kiirikoffin voimakkaan ilmaisulliset työt. Kiirikoffin temperamaalauksissa musta on oikeasti mustaa ja tummansininen kuin samettia. Kuvissa toistuva naamioaihe ja tanssivat naishahmot tuovat kartanomiljööhön dekadenssia. |

Varpu Eronen

Hyvää: Varsinkin Kiirikoffin ja Luoman maalaukset.

Huonoa: Ajoittainen runsaudenpula ripustuksessa.

Erityistä: Näyttely houkuttelee tutustumaan viehättävään kartanoympäristöön.