Näyttelyarvio: Kasvoja, saunomista ja irtohiuksia Poikilossa

17.2.2017 6:35
Kuva: Jussi Lopperi
Päivi Eronen: Kolme kylpijää Kuorassa.
Päivi Eronen: Kolme kylpijää Kuorassa.
Anne Tompuri: Sarjasta kasvoja.
Paula Tella: Omakuva Indonesiasta ostetuilla hiuksilla.

Valokuvia, maalauksia ja installaatioita on nähtävillä Poikilossa juuri nyt. Nämä kolme erilaista esittämisentapaa käsittelevät kuitenkin samaa teemaa, ihmisyyttä.

Vaikka teema on yhteinen, on näkökulma kullakin taiteilijalla erilainen. Näyttelyssä nähdään teoksia kolmelta naistaiteilijalta, jotka ovat Päivi Eronen, Anne Tompuri ja Paula Tella.

Anne Tompuri on tunnettu mustavalkoisista guassimaalauksistaan, joita on nähtävillä myös nyt.

Heti sisään astuessa katse kiinnittyy kahdeksantoista tumman maalauksen sarjaan. Maalauksissa on anonyymejä ja persoonattomia kasvoja, kuin ne olisivat yhtä massaa kaikki.

Jokaisessa voi kuitenkin nähdä viitteitä huivista, joka osoittautuu ainoaksi yksilöiväksi piirteeksi. Huivi on myös symboli, johon usein liittyy vahvoja mielleyhtymiä.

Samaan tilaan Tompurin teosten kanssa on asetettu Päivi Erosen valokuvia. Ne esittävät ihmiset persoonina, joilla on kasvot ja nimet. Näin ollen ne käyvät myös kiinnostavaa vuoropuhelua Tompurin maalausten kanssa.

Valokuvissa voi nähdä suomalaisia arkisia hetkiä, joissa avanto ja saunominen nousevat keskeisiksi. Hetket ovat helposti samaistuttavia. Yhtäältä Eronen käsittelee teemoja persoonallisella otteella, mutta toisaalta valokuvat tasapainoilevat stereotyyppisen suomalaisuudenkuvauksen rajalla. Vaikutelma kuitenkin muuttuu kerrosta ylempänä Erosen muiden valokuvien äärellä.

Yläkerrassa on esillä kolmannen taiteilijan teokset, jotka ovatkin näyttelyn loppuhuipennus. Paula Tella käsittelee muun muassa naisen asemaa valokuvissaan, joiden keskeisenä symbolina toimivat hiukset.

Teossarja pohjautuu osin taiteilijan omakohtaisiin kokemuksiin, mikä tuo katsomiseen kokonaan uuden ulottuvuuden. Tilassa on esillä taiteilijan omista hiuksista koostuva installaatio. Se on sijoitettu erilleen muista teoksista ja kaikessa kiinnostavuudessaan se voisi toimia paremmin valokuvien yhteydessä.

Päätyseinälle puolestaan on asetettu valokuvia, joissa siilitukkainen taiteilija poseeraa itse joko irtohiuksien tai pitkähiuksisen ystävän kanssa. Ne haastavat pohtimaan, tarvitseeko nainen todella hiuksia ollakseen nainen.

Naiskolmikon näyttely on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, jota hieman rikkoo se, että Tellan teossarja on ikään kuin oma näyttelynsä yläkerrassa. Se ei kuitenkaan haittaa vaan oikeastaan päinvastoin. Kolme erilaista näkökulmaa ihmisyyteen käyvät upealla tavalla vuoropuhelua keskenään, mikä suorastaan haastaa katsojankin mukaan keskusteluun.

Kohtaamisia — Anne Tompuri, Päivi Eronen ja Paula Tella.

2.2.—13.4.2017 Kouvolan taidemuseo Poikilossa.

Hyvää: Kolme hyvin erilaista näkökulmaa, mutta silti kokonaisuus toimiva.

Huonoa: Näyttelytilaan oli jätetty paljon tyhjää tilaa.

Erityistä: Miehiä esiintyy teoksissa vain vähän.

Anne Tompuri (1958):

Mustavalkoisilla maalauksilla pohditaan perimmäisiä kysymyksiä.

Tehokeinona suuret kontrastit ja valon kuvaaminen.

Päivi Eronen (1961):

Käsitellyt valokuvissaan kylpemisen ja puhdistautumisen teemaa.

Hänen tuotantoaan käsittelevä kirja Kylpijät ilmestyi vuonna 2006.

Paula Tella (1964):

Tunnettu valokuvistaan ja installaatioistaan.

Teoksia myös useissa kokoelmissa.