Lahden Cabaret on ankara ja häikäisevä
28.9.2011 0:00
Cabaret. Ohjaus: Maarit Pyökäri. Koreografia: Jorma Uotinen. Kapellimestari: Jari Puhakka. Lavastus: Kari Junnikkala. Pukusuunnittelu: Erika Turunen. Valosuunnittelu: Harri Peltonen. Äänisuunnittelu: Kai Poutanen.
Ensi-ilta Lahden kaupunginteatterissa 8. syyskuuta. Arvio esityksestä 22. syyskuuta.Maarit Pyökärin ohjaustyö Lahden kaupunginteatterin Cabaret-musikaalissa on häikäisevä. Pyökärin näpeissä mennyt Berliini avautuu kiusoittelevana ja tuhmana, säihkyvänä ja oikeaoppisen tunkkaisena. Ohjaaja ymmärtää pimeän voiman.
Tarina tiivistyy pyörivälle näyttämölle, joka kuljettaa henkilöitä kuin karuselli vääjäämättömästi kohti hirmuvaltaa ja tukahdutusta. Meikit leviävät, ja niiden takana katseet sammuvat. Näytelmän loppu, riemun ajan loppu, on ankarassa paljaudessaan vavahduttava.
Cabaret perustuu osin Christopher Isherwoodin (1904—1986) omaelämäkerralliseen teokseen. Amerikkalainen kirjailija rakastuu englantilaiseen laulajatähtöseen, ja värikkäiden ihmissuhteiden yllä velloo kuin painostavana ukonilman odotuksena natsivallan peikko.
Näyttämön dynamona seremoniamestarina Jorma Uotinen on täysin mies paikallaan. Hän säkenöi, hän flirttailee yleisön kanssa. Kerrassaan nautittava valinta — joskin lauluosuuksissa tähden mehevä, tumma ääni tuntuu välillä olevan hieman eksyksissä epämukavuusalueilla. Uotisen rakentamissa koreografioissa on valloittavasti avointa ja irvokastakin seksuaalisuutta.
Maija Rissasen laulajatar Sally Bowles keinahtelee onnistuneesti itsetietoisuuden ja hämmennyksen välillä. Hänen lauluesityksistään kumpuava voima ja hienoinen kolkkous luultavasti jakavat kuulijakuntaa. Vastaparina Jussi Puhakka on uskottavasti aukinaista unelmaa ja tuskaa.
Pääparin välillä ei ole samanlaista vastaansanomatonta lämpöä kuin Tapio Aarre-Ahtion herra Schultzin ja Ritva Sorvalin neiti Schneiderin välillä. Hienot roolityöt tekevät oikeutta iäkkään pariskunnan sydäntäsärkevälle tarinalle, jonka ylle lankeaa diktatuurin rikosten varjo.
Tiina Aho
