Kypsien naisten taidonnäytteitä
30.9.2011 0:00
Parasta ennen — Naisten juttu 3. Ohjaus, sovitus ja pukusuunnittelu Ilmo Ranne. Lavastus Roope Ranne. Pianisti Päivi Federley.
Ensi-ilta Kouvolan teatterin Klubi-näyttämöllä 28. syyskuuta.Kun nainen tulee tiettyyn ikään, häntä ei rajoita näyttämöllä mikään, m.o.t. Tulkintoja ei tarvitse edes ajatella, kun Sirkka Seittu, Hannele Laaksonen ja Jaana Raski panevat naisen parhaat käyttöpäivät likoon sillä teknisellä taidolla, ilmaisullisella varmuudella ja huumorilla, jonka kartuttamiseen tarvitaan vuosikymmeniä, ja jonka hankkimiseen ei ole oikotietä.
Viiskyt ja risat -ikäisillä naisilla on varaa nauraa itselleen ja muille puhumattakaan nyt siitä, että silloin ei enää tarvitse kumarrella kuvia, ei viehättää ketään, jos ei tahdo. Ruman sanankin voi sanoa niin kuin se on: vanhuus.
Tytöstä tulee akka, jos elää saa. Mutta miksi tietynsorttiset — kelvottomat — miehet unohtavat, että nuoresta urhosta tulee ukko? Parasta ennen on koottu provosoivista, pisteliäistä, härskeistä, koskettavista, liikuttavista teksteistä. Ja yhteiskunnallisista.
Ne on jaettu kolmikon kesken oikeudenmukaisesti: jokaisella on tähtihetkensä, ja loistonsa, ja katsojia humahduttava tulkintansa.
Monologeja, dialogeja ja pieniä kohtauksia rytmittävät laulut. Näyttelijät tekevät vaikutuksen niitä tulkitessaan sillä millä näyttelijät yleensäkin, eli ehkei niinkään äänellään kuin eleillään ja ilmeillään. Päivi Federleyn piano soi herkästi laulua seuraten ja luo vahvasti tunnelmaa.
Kuten aina koskettavassa ja pitkän jälkimaun jättävissä produktioissa käy, myös Parasta ennen naurattaa kyynelten läpi. Ehkä katsoja ensin nauraa alistavalle äidille tai yksinäisyydellään kiristävälle häirikkönaapurille vedet silmissä, mutta naurun tauottua tulee mieleen, mitä tästä opimme.
Enkä todellakaan muista, milloin olisin nauttinut Eino Leinon ylevästä runosta Rukous yhtä ylettömästi kuin Raskin, Seitun ja Laaksosen hämmästyttäviin ulottuvuuksiin kasvavassa tulkinnassa.
Anna-Maija Järvi-Herlevi
