Trokari-Emma (Annukka Turunen), Johannes Puntila (Raimo Kaistala) ja apteekkari (Irene Peippo) hierovat ystävyyttä. Kuvaaja: Sofia Virtanen

Bertolt Brecht: Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti. Ohjaus ja lavastus Janne Lonka. Puvustus Pirjo Kotkavuori Porkka. Ääni- ja valosuunnittelu Keijo Kumanto.
Ensi-ilta Haminan teatterissa 11.11. Arvio ennakosta 9.11.Saksalaisen Bertolt Brechtin yhdessä Hella Wuoljoen kanssa kirjoittama Puntilan isäntä on muotokuva nykytermein sanottuna narsistisesta psykopaatista, tekojensa perusteella arvioituna kontrollinhimoisesta, mutta arvaamattomasta ympäristönsä terrorisoijasta.

Haminan Teatterin tulkinta Puntilasta on tarkkanäköinen, ja avarakatseisesti ymmärrettynä brechtiläinen, mutta ennen muuta lähestymistavaltaan tuore ja ennakoimaton. Musta näyttämö, niukka lavastus, villi puvustus ja valo- ja ääniefektien harkittu käyttö luo esteettisen maiseman, joka korostaa dramaturgisia ratkaisuja.

Ohjaaja Janne Longan hyppysissä tekstistä on hioutunut ruhjeinen torso, josta törröttää teemoja kuin tikkuja. Kehityskaaria ei välttämättä viedä päätökseen, vaan ne jätetään tarkoituksellisesti kesken, katsojan pohdittaviksi.

Poliittista paatosta on laimennettu häivyttämättä oikeudenmukaisuuden ongelman käsittelyä.

Arvostan kovasti Longan versiota, sen rajuhkoja ja kärkeviä ratkaisuja, joissa on kuitenkin vaalittu lammilaiselle maatilalle sijoittuvan näytelmän henkeä ja sielua. Tapahtumakirjoon mahtuu toki näytelmää näytelmässä, etäännyttäviä kohtauksia, mehukasta huumoria ja välttämätöntä yhteiskunnallista analyysia.

Rakenteen karkeus ja ruhjeisuus on tarkoituksellista, modernia ja kiehtovaa. Itse esitys on dramaturgian veroinen: karhea, leikkisä, ravisteleva, viihdyttävä, syvästi traaginen — ja paljon muuta.

Keskiössä on joko juopuneen tai selvän, mutta aina härskin egoistisen Puntilan (Raimo Kaistala) ja hänen autonkuljettajansa Matti Aaltosen (Marko Mäkinen) suhde. Isäntä on hahmona alati ajankohtainen pahuuden kylväjä, joka havahduttaa katsojan tajuamaan jotain olennaista työpaikan tai naapuriston kiusanhengestä.

Hänen renkinsä Matti on puolestaan psyykkisesti harvinaisen järeää tekoa, mies, joka ainoana säilyttää terveen mielen Puntilan patologisen ilkeyden myrkyttämässä ympäristössä. Ennen muuta hänellä on itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa, joita Puntila ei tunne edes nimeltä. Kaksikolle luo huikean aksentin Hannu Kaukiaisen hermolla ja taidolla tulkitsema lähetystösihteeri Eino Salakka, molempien täydellinen vastakohta.

Anna-Maija Järvi-Herlevi