Joni Tuisku, Linda Salmi ja Rolle Huumonen räkänokkina antavat aikuisille ajattelemisen aihetta. Kuvaaja: Piia Kleimola

TeatteriPekka Eronen: Räkänokat. Ohjaus Irja Ahtovirta, musiikki Jusa Olkinuora, videot ja visuaaliset elementit Aino Eronen. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 5.12.Jos omat lapset olisivat vuoden tai vaikka kuuden ikäisiä, en veisi heitä katsomaan Räkänokkia. Ei se minusta ole mitään lapsista lapsille –teatteria, eivätkä laktoosi-intoleranssipäästöt tai sierainkaivuut sitä muuksi muuta.

Sen sijaan Räkänokat toimii mäjähtävänä korvapuustina aikuisille siitä, mitä lasten arki todellisuudessa on, ja mitä aikuiset haluavat lapsille tarjota.

Pekka Eronen on seulonut arjesta niitä asioita, mitä me aikuiset lapsille tarjoamme, ja kuunnellut tarkalla korvalla kurapöksyikäisten puheita hiekkalaatikon ja liukumäen välissä. Hän on rakentanut niistä temaattisesti aika rankan, Beckettin klassikkonäytelmän Huomenna hän tulee tapaan odotuksen varassa etenevän koosteen.

Se seisoo tasavahvasti dialogin, musiikin, laulujen sanoitusten ja videoiden varassa. Jos yksi elementeistä uupuisi, Räkänokat ei olisi se mikä se on nyt.

Hoitopaikassa isän ja äidin syliin kaipaava kolmikko Atte, Jori ja Inksu odottavat, että heitä haetaan, ja pelkäävät, ettei haetakaan — että iskä ja äiskä ovat löytäneet uuden ja eronneet ja unohtavat heidät, koska ovat hommanneet uudet lapset. Elämä on muutenkin yhtä karuhkoa odotusta, kuten loman odotusta ja lomalta kotiin pääsyn odotusta.

Onneksi lapsilla on selviytymiskeinonsa: mielikuvitus. Joku lähtee vaikka Keravalle tai ryhtyy sankarillisesti uhmaamaan Torstia.

Erosen dialogi on varsin humoristista. Eikä hupi siihen lopu. Ainahan meitä aikuisia naurattaa, kun aikuinen näyttelee lasta.

Silti Räkänokat ravistelee pikemminkin kuin huvittaa. Videot, musiikki ja laulujen lyriikat kommunikoivat tehokkaasti keskenään syömättä voimaa toisiltaan, ja jäävät kaivamaan mieltä.

En pidä punkista, eikä räkärokkikaan kuulu suosikkeihin, mutta Jusa Olkinuoran sinänsä aika vivahteeton musiikki poraa läpi esityksen niin syvältä, että se tekee siihen yhden tason lisää.

Ohjaaja Irja Ahtovirta on koonnut elementeistä eheän mosaiikin, jossa kullakin osatekijällä on hetkensä. Vaikka esityksen tempo on nopsa, sanoma nousee väkevänä kuuluville. Rolle Huumosen, Joni Tuiskun ja Linda Salmen uppoutuminen lasten olemukseen on elävää ja vakuuttavaa.

Anna-Maija Järvi-Herlevi