Mitä opimme sikainfluenssasta?

YlänurkkaMuistan aluksi hätkähtäneeni katumainoksia. En ollut tottunut siihen, että valtio mainostaa ennakkovarautumista ja rokotuksen ottamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja sosiaali- ja terveysministeriö tekivät kuitenkin juuri niin viime syksynä.

Mainoksissa kehotettiin pysäyttämään influenssa.

Nyt katumainoksia ei enää ole, mutta ilmoittelua näkyy edelleen sanomalehdissä. Ilmoittelun syynä on se, että ollenkaan kaikki terveet aikuiset eivät ole ottaneet sikainfluenssarokotusta.

Sikainfluenssaan varautuminen ja suurten rokotemäärien hankkiminen hämmensivät monia. Ja koska epidemia oli varsin lievä ja kuolemantapauksia vain vähän, moni jätti rokotteen ottamatta. Ja vain harva muistaa, että riskiryhmien rokotusjonoissa syntyi alkusyksystä jopa käsirysyjä.

Silloin, kun rokotuksiin vielä jonotettiin, rokotteesta oli pulaa Suomessa. Mutta kun rokotteita saatiin lisää, kiinnostus olikin jo hiipunut. Siksi viranomaisten käsiin jäi suuri määrä rokotteita myös muualla Euroopassa.

Rokotteen ottaminen on onneksi vapaaehtoista. Ajattelen itse, että se on siitä huolimatta hyödyllistä.

Ajattelen samoin myös ennakkovarautumisesta.

Sikainfluenssan ensimmäinen aalto tuli Suomeen lievänä. Niin voi käydä myös toisen aallon kohdalla. Toisenlaisessa tilanteessa rokotteiden hankinnan laiminlyöminen olisi kuitenkin voinut olla kohtalokasta.

Ennaltaehkäisyhän ei tunnetusti onnistu enää siinä vaiheessa, kun hätä on jo käsillä. Juuri siksi varautuminen pahimpaan on sääntö monella muullakin alalla.

Esimerkiksi vilja ei ole loppunut Suomesta kertaakaan oman elämäni aikana. Silti meillä on tälläkin hetkellä suuret määrät viljaa varmuusvarastoissa. Myös turvavyöpakko koskee kaikkia, vaikka vain harva meistä on koskaan ollut pahassa kolarissa.

Vain harva meistä pitää sitä ylivarautumisena.

Sikainfluenssa muutti silti monia asioita terveydenhuollossa.

Se näytti, että aika, jolloin ihmiset noudattavat ylhäältä tulevia määräyksiä ja uskovat automaattisesti auktoriteetteihin, on ainakin tällä erää ohi terveydenhuollossa. Netissä pyörivä vertaistieto päihitti monissa kodeissa THL:n virallisen viestinnän kuusi nolla. Ja niin kävi muuallakin kuin Suomessa.

Siksi sikainfluenssa opetti ainakin sen, että ihmiset haluavat tehdä omia valintojaan ja olla oman onnensa seppiä myös omaan terveyteen liittyvissä asioissa.

Se näytti tulevan viranomaisille yllätyksenä. Asia kannattaa silti ottaa huomioon seuraavaan pandemiaan varautumisessa.

Mielessä kannattaa pitää myös se, että ihmiset haluavat valita itse omat tiedon lähteensä. Siksi sikainfluenssa haastaa Suomen pohtimaan uudelleen myös rokotteisiin liittyvän tiedon jakamisen merkitystä. THL: n nettisivu oli nimittäin vain harvoin edes googlauksen top-10:ssä.

Luotettava tieto pärjää nettitiedon tulvassa vain, jos sillä on useita eri lähteitä.

Kirjoittaja on Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja. Ennen lääketeollisuuden edunvalvojaksi siirtymistä hän toimi kaksi kautta Vasemmistoliiton kansanedustajana ja puolueen puheenjohtajana. Kirjoittaja toimi myös ministerinä Lipposen I ja II hallituksessa. Silloin, kun vapaata aikaa jää, hän seuraa yhteiskunnallista keskustelua ja kirjallisuutta sekä liikkuu mielellään raittiissa ilmassa.