Matkailunedistäjät

YLÄNURKKAEdessä oli pari brittiä. Jostain takavasemmalta kantautui jokunen saksan kielen sana.

Joka puolella ympärillä näkyi kovasti Japaniin viittaavia kasvonpiirteitä — eikä vain yhdellä tai kahdella ihmisellä. Pikemminkin kymmenellä tai viidellätoista.

Ei oltu Lontoossa, Berliinissä tahi Pariisissa, vaan Helsingissä, eikä edes Senaatintorilla vaan Hietalahdessa, siellä Länsisataman kulmilla, Tallinnan-lauttojen lähtöpisteessä. Michael Monroen uudenvuodenkeikka oli vetänyt keikkapaikka Nosturin täyteen väkeä aika laajalla haravalla.

On sitä itsekin tullut ajoitettua jokunen reissu suosikkiartistien mukaan, mutta Japanista Suomeen? Aika kaukaiselta tuntuu.

Kuinka moni meistä olisi valmis lähtemään toiselle puolelle maailmaa idolinsa nähdäkseen?

Keikan alkua odotellessa juttelin erään tutun englantilaisen kanssa.

Tutustuin häneen monta vuotta sitten juuri keikkahommissa, ja sittemmin olemme törmänneet säännöllisesti joskus Lontoossa, mutta yleensä Helsingissä.

Edellinen kerta taisi olla marraskuussa. Nyt hän valitteli sitä, että joutuu pitämään vähän taukoa: ”Ei ole varaa rampata Suomessa ihan joka kuukausi.”

1980-luvulla Hanoi Rocksista alkanut Suomi-innostus on kantanut kaverini Suomeen monen monta kertaa. Myös Muumi-faniksi sittemmin intoutunut lady on ottanut omakseen puolen tusinaa suomalaisbändiä, joiden levyt löytyvät hyllystä ja käytetyt keikkaliput jääkaapin ovesta.

Kaikki tykkäävät turisteista, kaikkein eniten talousihmiset. Eikä vain pääkaupunkiseudulla. Lappeenrannassa, ja ehkä jo Kouvolassakin, moni liike jo lähes elää venäläisturistien rahoilla.

Rokkituristit tuovat Suomeen euroja siinä missä kuka tahansa muu. He nukkuvat hotellissa, syövät ravintolassa, shoppailevat välipäivinä ja piipahtavat joskus yöelämänkin puolella.

Ehkä joku lentää tänne vielä Finnairin sinivalkoisin siivin.

En tiedä, olisiko tässä myyntivalttia Kouvolallekin. Kun Helsingistä hurauttaa tänne junalla 1,5 tunnissa, niin ulkomaalaisenkin olisi helppo tulla pyhiinvaellukselle suosikkiensa kotikulmille.

Täältä on Peer Güntin ja To/Die/Forin johdolla noussut monta rokkiporukkaa, ja onpa iskelmätaivaalle pompahtaneella Sinitaivas-orkesterillakin kytköksensä Kouvolaan.

Ei taida ihan riittää. Tarvittaisiin Nightwish-kokoluokan bändi, ja niitä ei taas löydy montaa koko Suomesta.

Kukaan ei silti estä yrittämästä.

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.

Tapani Olkku

tapani.olkku@kouvolansanomat.fi