Vanhat vastaan kasarivanhat

YLÄNURKKAVanhojen päivä lukioissa lähestyy kovaa vauhtia. Vanhojen poikien äidit huomaavat sen ehkä juuri nyt, paria viikkoa ennen h-hetkeä, mutta tyttöjen äidit ovat päässeet asiasta osallisiksi jo elokuusta lähtien.

Kun kasarivanha alkoi suunnitella juhla-asuaan, ei siihen turhia päiviä tuhlailtu. Kurkistus mummon vaatekaappiin riitti. Sieltä löytyi päivässä tai parissa kaikki tarvittava. Deux-mille-douze-vanha puolestaan tsekkailee läpi kaikki juhlapukuja tarjoilevat sivustot netissä, kiertää mekkokaupat ja ompelimot ja päätyy vihdoin teettämään puvun Thaimaassa tai kotikylän ompelimossa.

Kun nykyvanha päätyy toiseksi viimeiseen vaihtoehtoon, menee koko prosessi vaikeimman mahdollisen kaavan kautta. Alkaa puvun korjailu kotikylän ompelimossa. Pitäähän juhla-asun pysyä päälläkin tanssin jytkeessä! Tätä ongelmaa ei ollut kasarivanhalla. Korkeintaan mietittiin, ettei mummon kaapista kaivettu leninki haparoidu tanssien aikana.

Deux-mille-douze-vanha käy mahdollisesti koemeikissä, ja varsinaista juhlapäivää varten meikataan ammattilaisen voimin, irtoripsiä kaihtamatta. Kasarivanhan meikillä ei ollut niin väliä, kun päähän viritettiin mummon vanhat silmälasit, joista poistettiin ensin linssit. Sitten mummun 25 vuotta vanha turkki niskaan ja menoksi. Voin kertoa, että valmista luomusta ei ollut tuntea oma äitikään .

Uuh, miten paljon vaivaa deux-mille-douze-vanha näkee myös hiuslaitteensa eteen. Siitäkään ei paljon alle satasella selviä, kun ensin käydään koekampaus ja sitten vasta se oikea. Kasarivanha ratkaisi ongelman laittamalla päähänsä baskerin tai karvahatun. Pojilla silinterihattu oli kuuminta hottia.

Kasaripojan puvuksi kelpasi vaarin vanha puku, mutta nykyään poikien asu on yleensä smokki, frakki tai saketti.

Kulkemiseenkin on tullut vuosien myötä vähän eroja. Kasarivanhalla kulkua avusti kävelykeppi. Deux-mille-douze-vanha tarvitsee limusiinin. Tosin sitä ei onneksi monikaan vanhempi järjestä, mutta toivelistalla se varmasti on. Näin aika muuttuu, ja nuoriso kehittyy. Kasariwanhusten wanhojenpäivän perinne on lähestynyt yhdysvaltalaista promp-perinnettä. Kustannukset ovat arvatenkin kasvaneet käsi kädessä tämän yhtälön kanssa.

Mutta onhan perinteikkäässä wanhojen päivässä vielä jotain pysyvääkin, nimittäin salonkitanssit, paritanssit ja laivaristeily. Linja-auto tai vanhemmat kuljettavat wanhuksia edelleen koululta toiselle sekä urheilu- ja palvelutaloille. Pakkasta pelkäämättä neidot vaeltavat pikkukengissään ja herrasmiehet silinterihatuissaan paikasta toiseen. Kasariwanhuksia kippailtiin kuorma-auton lavalla.

On se ikimuistoinen juhla, kun pääsee virallisesti koulun vanhimmaksi. Vielä hetki nuoruuden huolettomuutta, ja kohta alkaa vastuu painaa. Nauttikaapa siis täysin rinnoin deux-mille-douze-vanhat, heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Tämä hetki on teidän ja meidän. Vielä pari viikkoa odotuksen aikaa.

deux mille douze (2012) ranskan kielellä

Tiina Eskelinen

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien koululinkki