Some elections – some-vaalit

En osaa vastata kysymykseen, ratkaisiko some (lue: sosiaalinen media) presidentinvaalit. Jos ratkaiseminen on sitä, että sosiaalisen median paremmin hallitseva kandidaatti voittaa, silloin ehkä ei. Mutta voiko tällaista tehtävää somelle järkevästi edes asettaa?

Viimeisen parin viikon aikana Facebook (siis: Fb) on imenyt käyttäjänsä syvälle keskusteluihin, joiden alkua ja loppua on ollut välillä vaikea hahmottaa. Väline on siitä kummallinen, että se sekoittaa kirjoitetun ja puhutun keskenään. Ihmiset juttelevat, mutta samalla todistelevat sanomisiaan erilaisilla, enemmän ja vähemmän luotettavilla, lähteillä. Toisinaan myös mielipiteisiin suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin kirjoitettuun sanaan. Onhan meidät opetettu ajattelemaan, että ’painettu sana on totta’. Sama kai se, onko sana ’painettu’ ruudulle?

Olen oppinut viisaammiltani, että esimerkiksi Facebook on some-yhteisö, joka muovautuu ja ryhmittyy aina uudelleen kulloinkin kyseessä olevasta asiasta riippuen. Se ei ole ylhäältä ohjattavissa, vaan yhteisö säätelee itse itseään. Kun kyseessä oleva asia on ’ratkaistu’ (kuten nyt vaikka vaalit), porukka hajaantuu kuka minnekin etsimään uutta kiinnostuksen kohdetta.

Tällainen väline on aika hyvin toimiva presidentinvaalien toisella kierroksella, kun kyseessä on eri arvomaailmoja omaavien ihmisten ryhmittyminen lyhyessä ajassa kahden vaihtoehdon taakse.

Normaalissa vaalitilanteessa, jossa kannatusta jakavat useat puolueet, ei väline varmaan toimi yhtä hyvin. Tällöin ohjaksissa ovat puoluetoimistojen Fb-nikkarit ja kyse on käytännössä vain jo valintansa tehneiden järjestymisestä omien tunnustensa alle. Muut jäävät taas tekemään jotakin muuta omaehtoisesti kiintoisaa.

Tulen tästä vääjäämättömään johtopäätökseen: sosiaalinen media ei voi yksin muuttaa poliittista kulttuuria. Poliittisen kulttuurin on itse muututtava sellaiseksi, että se pohjaa ihmisten ruohonjuuritason aktiivisuuteen.

Minusta tuntuu, että tuleva maailma on yhä enemmän asiapohjaisiin, vaihteleviin ryhmittymiin perustuva. Tällaiset ryhmittymät voivat vaikuttaa puolueiden toimintaan ja kehitykseen sitoutumatta kuitenkaan niihin sen pidemmäksi aikaa. Tästä saattoi olla esimerkki perussuomalaisten kokema suuri läpimurto keväällä 2011.

Minusta on terve asia, että puolueiden keskinäiset kannatukset muuttuvat välillä vahvastikin. Tämä tarkoittaa, että kansalaisilla on ohjakset poliittisen järjestelmän ohjaamisessa käsissään. Tässä some voi kaikkine välineineen olla hyödyllinen renki.