Männynkävyn verran asiaa

YlänurkkaTyömatkalla tieltä noukittu käpy on viikon aikana avautunut. Onpa kaunis katsella ja mukava vienoa pihkan tuoksua haistella.

Ehkä se työntyi mukaani, jotta saisin aiheen pohtia männyn jos toisenkin elämää.

Komean ruskea käpyseni näyttää olevan tyytyväinen itseensä ja vankkoihin suomuihinsa. Eikä sillä ole kiire mihinkään tuosta pöydältä.

Siemeniä talvikävyn sisällä ei näytä olevan ollenkaan. Senkään vertaa en tiedä, milloin se on ne ajanut matkoihinsa.

Vanhan metsäesitteen mukaan mänty kasvaa sahapuun mittoihin eteläisessä Suomessa 60—90 vuoden iässä. Pohjois-Suomessa aikaa menee jopa 120—150 vuotta. Parhailla mailla mänty kasvaa 25—35 metrin pituiseksi.

Mutta on niitäkin, joihin ei ole kajottu, ja nepä ovat jaksaneet sinnitellä. Vanhimmat arvioidaan jopa 600 vuoden ikäisiksi.

Aikamoinen ikä tuollaisen kävyn sisältä lähteneellä. Samaan me ihmispolot emme pystykään.

Uteliaisuus sen kuin kasvaa käpyä tuijottaessa, joten on otettava yhteyttä metsäalan ammattilaiseen.

Tuloksena on rutkasti luontotietoutta. Kyse näyttää olevan ylivuotisesta kävystä, joka on tielleni tipahtanut.

Männyn paras siemennysikä on 70 ja 100 vuoden välillä. Periaatteessa kävyn joka suomun alla on siemen. Siemenet varisevat keväällä, pari vuotta kukkimisen jälkeen. Yhdessä kävyssä siemeniä on noin 30.

Sitkoa sakkia siis tuo puukansa, jos saa omillaan olla. Toivottavasti ennustetut säämuutoksetkaan eivät latista kasvamisen iloa.

Uskoakseni käpy ei ole moksiskaan siitä, minkä kunnan puolella se kasvaa. Turha sen onkin palveluita valittaa, riittää kun sade sattuu kohdalle sopivaan aikaan. Se on sitä tasavertaisuutta.

Harmi tietysti on, jos se on juurtunut oikein köyhään kuntaan, jossa tarkoin varjeltu metsäomaisuuskin on mennyttä. Siellä sekin saattaa joutua leimikoksi ihan kylmiltään.

Puun tavoite on vain kurkotella kohti taivasta juuristoa vankistaen. Ja samalla pitää huolta suvun jatkumisesta.

Vaikka porukassa kasvamalla täytyy kilpailla samoista vesilähteistä, on asialla etunsakin. Suuren tuulen tullessa puukansa saa tukea toisiltaan.

Yksinään venyvä on kyllä itsenäinen, mutta helpommin myrskynkin armoilla.

Kun ikä alkaa painaa ja metsäkone lähestyy, saattavat innokkaat kaksijalkaiset rientää apuun banderolleineen ja ketjuineen. Etenkin tuolla pohjoisessa.

Viikonlopun aikana, ihan rauhassa katseilta, käpy on avautunut lisää. Samalla sen sisältä on varissut työpöydälle yksi siemen.

Jos sen nakkaisi sopivaan paikkaan, kävyn tarina saisi uuden jatko-osan.

Helena Sipakko

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja

helena.sipakko@kouvolansanomat.fi